Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Uusi työpäivä
Kirj.
Jean-Christophen I-IV ja VI-X osat ovat Joel Lehtosen suomentamia,
V osa Huugo Jalkasen
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1919.
Päättäessäni tämän teoksen omistan sen kaikille vapaille hengille, — olkoot he mitä kansallisuutta hyvänsä, — jotka kärsivät, taistelevat ja kerran voittavat.
Olen kirjoittanut katoamaisillaan olevan sukupolven tragedian. Olenkoettanut olla salaamatta sen paheita ja hyveitä, sen ahdistavaaraskasmielisyyttä, sen kaaosmaista ylpeyttä, sen sankarillisiaponnistuksia ja syvää väsymystä elämäntehtävän yli-inhimillisen taakanalla: tehtävän, jona oli luoda kokonainen uusi maailma, uusi moraali,estetiikka, uskonto, uusi ihmisyys. — Olen kuvannut, millaisia meolimme.
Nykypäivien ihmiset, te nuoret miehet vuorostanne! Tehkää meistäjalkojenne astinlauta, ja rientäkää eteenpäin. Olkaa suurempia jaonnellisempia kuin me.
Minä puolestani heitän hyvästit entiselle olemukselleni; minäriisun sen yltäni kuin tyhjän kotelon. Elämä on sarja kuolemista jaylösnousemista. Kuolkaamme, Christophe, uudestisyntyäksemme.
Romain Rolland.
Lokakuulla 1912.
Du holde Kunst, in wie viel grauen Stunden.
Elämä kulkee kulkuaan. Ruumis ja sielu katoavat kuin virran aallot.Vuosien luku piirtyy vanhenevan puun runkoon. Kokonaiset maailmatmuotoja kuluvat ja uudistuvat. Sinä yksinäsi et häviä, kuolematonmusiikki. Sinä olet sisämeri. Sinä olet syvin sielu. Kirkkaissasilmäterissäsi kuvastelevat elämän tylyt kasvot. Kaukana ja erilläänsinusta rientävät pois päivät kuumeisella kiihkolla, rientävät kuinpilvilaumat, polttavat tai kylmänviiltävät päivät, joita levottomuusajaa ja jotka kestävät tuskin tuokion. Sinä yksinäsi et horju. Sinäolet maailman ulkopuolella. Sinä elät omassa maailmassasi. Sinulla ovatomat aurinkosi, lakisi, luoteesi ja vuoksesi. Sinä olet tähtien rauha,tähtien, jotka piirtävät öisiin avaruuksiin välkkyvän vakonsa, —hopeisilla auroilla, joita näkymättömän kyntäjän varma käsi ohjaa.
Musiikki, kirkas musiikki, kuinka sinun kuutamoinen valosi on maailmanauringon raakojen säteiden väsyttämille silmille lempeä! Sielu, jokaon elämänsä elänyt ja lähtenyt yhteisen lammikon luota, minkä vettäihmiset sotkevat jaloillaan, kun tulevat siitä juomaan, painautuurintojasi vasten ja imee niistä unelmien raikasta mehua. Musiikki,neitsyt-äiti, joka kannat tahrattomassa ruumiissasi kaikki intohimot,sinä, jonka silmiin sisältyvät hyvä ja paha, noihin ruovon värisiinsilmiisi, kalpeasti vihertäviin kuin alppien jäätiköiltä juoksevatvedet, sinä olet ulkopuolella pahan, olet yläpuolella hyvän; ken sinuunturvautuu, elää poissa vuosisatojen piiristä; lukemattomat päivät ovatyksi ainoa päivä; ja kuolemalta, joka kaiken kalvaa, murtuvat hampaat.
Oi musiikki, joka viihdytät lepoon tuskantäyttä sieluani, musiikki,joka olet tehnyt minusta lujan, tyynen ja riemuitsevan, — sinä,rakkauteni ja onneni, — suutelen puhdasta suutasi, kätken kasvonihunajalta tuoksuvaan tukkaasi, painan polttavat silmäluomeni suloisiinkäsiisi. Me olemme vaiti, silmämme ovat suljetut, ja kuitenkin näensinun s