E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut [Mon frère Yves]
Eino Palola
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1917.
Veljieni Yves'n merimieskirja on samanlainen kuin kaikkien muidenkinmerimiehien merimieskirjat.
Se on päällystetty keltaisella pergamenttipaperilla, ja koska se onpaljon kulkenut merillä, eri laivojen laatikoissa, puuttuu siltätuoreus täydellisesti.
Päällyskannessa seisoo suurilla kirjaimilla:
Kermadec, 2091. P.
Kermadec on hänen sukunimensä, 2091 hänen numeronsa meriväessä, ja P.hänen lähtösatamansa Paimpolin alkukirjain.
Jos sen avaa, tapaa ensimäisellä sivulla seuraavat tiedot:
"Kermadec (Yves Marie), Yves-Marien ja Jeanine Danveoch'en poika.Syntynyt elokuun 28 p:nä 1851, Saint-Pol-de-Léon'issa (Finistèrenpiirissä). Pituus 1 m. 80 cm. Tukka ruskea, kulmakarvat ruskeat, silmätruskeat, nenä keskikokoinen, leuka tavallinen, otsa tavallinen, kasvotsoikeat.
"Erikoisia tuntomerkkejä: Vasemmalla puolen rintaa tatuoitu ankkuri, javasemmassa ranteessa kalan kuvalla varustettu rengas."
Nuo ihopiirrokset olivat vielä moodissa noin kymmenen vuotta sittenoikeitten merimiesten keskuudessa. Ne oli Flore-laivalla tehnyt erästyötön toveri, ja nyt on niistä tullut oikea kiusa Yves'lle, joka onmonta kertaa kiduttanut itseään toivoen saavansa ne pois hangatuksi. —Ajatus, että hänet olimerkitty häviämättömästi, ja että hänet ainaja kaikkialla tummettaisiin noista pienistä, sinisistä piirroksista,oli hänestä sietämätön.
Sivua kääntäessä tapaamme joukoin painettuja lehtiä, joissa selvälläja suppealla tyylillä luetellaan kaikki rikokset, joihin matruusitovat taipuvaisia — pienimmistä järjestysrikoksista, joista selviytyyparin yön rautavankeudella, suuriin kapinayrityksiin, jotka rangaistaankuolemalla.
Sitten tulee useita käsin kirjoitettuja siivuja, joissa on laivojennimiä, sinisiä sinettejä, numeroita ja päivämääriä. Majoitusmestarit,joilla on hyvä maku, ovat koristaneet tämän osaston siroillakoukeroilla. Sinne on merkitty matkat ja lueteltu hänen nostamansapalkkiot.
Ensimäiset vuodet, jolloin hän ansaitsi viisitoista francia ja lähettiniistä kymmenen äidilleen, vuodet, jotka olivat vietetyt rinta tuulelleavoinna, eläessä puolialastonna notkuvilla puunrungoilla: laivanmastoissa, harhaillessa täysin huolettomana ympäri maailmaa merienvaihtelevassa erämaassa; levottomat vuodet, jolloin raikkaus syntyi jaotti muodon koskemattomassa, viljelemättömässä sielussa — muuttuensitte hurjaksi huumaukseksi tai lapsellisen puhtaiksi unelmiksi senpaikan mukaan, mihin tuuli hänet sattumalta vei, tai hänen syliinsäsattumalta joutuneiden naisten mukaan; aistien ja sydämen pelottavatheräämiset, voimakas kuohunta ja sitten paluu ulapoiden kieltäytyväänelämään, liikkuvan luostarin, eristäytymiseen, — kaiken tuon saattaalukea numeroista, nimistä ja päivämääristä, joita vuodesta vuoteenkasaantuu halpaan merimieskirjaan. Kokonainen outo seikkailu- jakärsimysruno piilee noitten kellastuneiden lehtien välissä.
Elokuun 28 p:nä 1851 oli kaunis kesäinen ilma Saint-Pol-de-Léonissa,
Finistèressä.
Bretagnen kalpea aurinko hymyili ja juhli pientä äskensyntynyttä, jokamyöhemmin tulisi suuresti rakastamaan aurinkoa ja Bretagnea.
...