Produced by Tapio Riikonen
LAELIUS eli YSTÄVYYDESTÄ
Kirj.
M. Tullius Cicero
Suom. K. Heino [Karl Lindroos]
Jyväskylässä,K. J. Gummerus,1903.
Huomautus lukijalle.
Ae, alkujansa muodostunut ai:stä, on kaksoisääntiö, joka tavallisestiluetaan niinkuin pitkä e-ääni — siis Laelius niinkuin Leelius — tai,esim. Saksalaisten tavoin, niinkuin ä, — siis Laelius = Lälius. — Cluetaan aina niinkuin k, esim. Cajus = Kajus, Scipio = Skipio,Sulpicius = Sulpikius. — Ch on hengähdyksellä luettava k-ääni. — Phluetaan melkein, kuin F, esim. Philosophia = Filosofia, niinkuin sanatässä kirjassa, muodon sievyyden vuoksi, onkin kirjoitettu. — Qvluetaan, kuin Kv, esim. Qvintus = Kvintus, Tarqvinius = Tarkvinius. —Rh. luetaan, kuin R hengähdyksellä. — Sch = S + k:n hengähdysääni,esim. Aischylos = Ais-chylos.
Johdanto.
Marcus Tullius Cicero, kuuluisa Romalainen puhuja, kirjailija jaharras tieteiden viljelijä, syntyi v. 106 e.Kr.s. isänsä maatilallaArpinum'in kaupungin lähellä. Jo poikana sai hän hyvän kasvatuksenymmärtäväisen isänsä toimesta. Edelleen kehitti hän Romassa rikkaitaluonnonlahjojansa monipuolisesti, esim. puhuja- sekä runoustaidossa,oikeus- ja valtio-opissa, etevien opettajien johdolla, joista häntässä kirjassa mainitsee nimenomaan auguri Qvintus Mucius, jasamannimisen pontifex maximus, Scaevolan. Vert. I l. Tieteellisiätutkimuksiaan jatkaessansa, sekä kotimaassaan että Graekassa, VähässäAsiassa, Rhodos-saarella y.m., oli hänellä opastajina filosofiassaEpikurealainen Phaidros, platonilainen Philo Larissasta ja StoalainenPosidonios, puhujataidossa esim. Dionysios Magnes, Aischylos Knidios jaRhodolaineu Apollonios Molo, sekä ajatusjohdon-opissa, dialektikassa,Stoalainen Diodotos. Sen ohessa piti hän yhä innokkaastisaneluharjoituksiansa latinaksi ja graekaksi. — Noin saavutettujalaveita tietojansa ja eteviä lahjojansa käytti hän suurellamenestyksellä käytännöllisenä kunnon Romalaisena aikakautensa ja vieläjälkimaailmankin hyväksi, vaikuttaessaan puhujana, qvaestori-, aedili-,praetori- ja consuli-viroissa, samoin erinomaisen tuotteliaanakirjailijana. Hän on kirjoittanut m.m. suuren joukon eri tarkoituksiavarten pitämiänsä puheita, puhujataitoa, valtio- ja jumaluus-oppiakäsitteleviä, ja filosofisia teoksia; joista kaikista suurin ja parasosa, samoinkuin hänen runsas kirjekokoelmansakin, on sivistyneelläihmiskunnalla vielä säilyneenä.
Vihdoin monenlaisten taistelujen ja huolien rasittamana julkisen elämänalalta vetäytyneenä antautui Cicero kokonansa filosofialle jatieteellisille harrastuksille. Siitä kirjoittaa hän itse: "Miettiessänija paljon sekä kauvan tuumaillessani, kuinka voisin hyödyttää mitäuseimpia, etten milloinkaan herkeäisi pitämästä huolta yhteisestähyvästä, ei johtunut mieleeni oivallisempaa keinoa, kuin jos tekisintieteiden suunnat kansalaisilleni tunnetuiksi." (Cic. Divin. II, 1, 1).Tähän tuli vielä lisäksi perheellisiä suruja. Hänen tyttärensä Tullia,"Tulliola, deliciae nostrae", jota hän rakasti täydellä isän sydämmenhellyydellä, kuoli v. 45. Se isku mursi kovin hänen mieltänsä. Nytkinottaa hän pakonsa filosofian turviin, löytääksensä sen satamassalohdutusta ja lepoa. Syvää suruansa lieventääksensä kirjoitti hän josamana vuonna kirjan: "De consolatione sive De luctu minuendo", s.o."Lohdutuksesta eli kuolemansurun lieventämisestä". Sitte seuraavanavuonna, paitsi muita filosofisia kirjoituksia, ilmestyi: "Cato Majorsive De senectute" eli "Vanhuudesta", samoin tämä käsillä oleva teos:"Laelius sive De amicitia" — "Laelius