Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Jules Verne
Toinen, korjattu suomennos
Ranskan akademian palkitsema teos
KUOPIOSSA,U. W. Telén & C:o1904.
I. Laiva Delphin.
II. Lähtö.
III. Merellä.
IV. Crockston osoittaa valtioviisaan kykyä.
V. Iroquois'in kanuunankuulat ja miss Jennyn todistelut.
VI. Sataman suu Sullivan-saaren vieressä.
VII. Etelävaltioitten kenraali.
VIII. Karkaaminen.
IX. Kahden tulen välissä.
X. Kotiintulo.
Laiva Delphin.
Ensimäinen virta, jonka aaltoja höyryaluksen rattaat panivatvaahtoamaan, oli Clyde. Tämä tapahtui 1812. Höyryaluksen nimi oli Kometja se kulki säännöllisesti Glasgowin ja Greenokin väliä kuudenpeninkulman nopeudella tunnissa. [Peninkulmilla tässä kirjassa ainaymmärretään Englannin peninkulmia, johon menee noin 5,5 kilometriä =5,566 metriä.] Siitä ajasta asti on enemmän kuin miljoona höyryjä elipakettiveneitä kulkenut ylös ja alas tämän Skotlannin virran uomaapitkin, ja asukkaiden tuossa isossa kauppakaupungissa luulisi siis johyvinkin tottuneen näkemään ihmeitä höyrylaivaliikkeen alalla.
Kuitenkin olivat Joulukuun 3 päivänä 1862 Glasgowin likaiset kaduttäytetyt lukemattomilla ihmislaumoilla, joissa oli laivanisäntiä,kauppiaita, tehtaanomistajia, työmiehiä, merimiehiä, naisia ja lapsia,kaikki matkalla erääseen suureen Kelvinnimiseen laivatelakkaan, jonkaomistivat herrat Tod ja Mac Gregor. Tämä viimeksi mainittu nimitodistaa kyllin selvästi, että Skotlannin ylänköläisten kuuluisistajälkeisistä oli tullut tehtailijoita ja että vanhain klanien kaikkientiset vasallit olivat luontuneet kelvollisiksi työmiehiksi.[Klaneiksi kutsuttiin Skotlannissa muinoin sukukuntien vanhimmat,joilla oli patriarkallinen valta heimokuntansa yli.]
Kelvintokka on muutamien minuuttien matkan päässä kaupungistaClyde-virran oikealla rannalla. Sen äärettömät alat olivat kohtauteliaiden katsojain vallassa. Ei yhtään tyhjää paikkaa ollutrantasilloilla, varvin muureilla eikä makasiinien katoilla. Joellaliikkui kaikellaisia aluksia ristiin rastiin ja Gowanin kunnaatvasemmalla rannalla vilisivät katsojia täynnänsä.
Ei täällä kumminkaan ollut hommana mikään erinomainen juhlallisuus;tahdottiin vain nähdä erään laivan lähtöä veistämöltä. LuulisipaGlasgowin asukkaiden olleen tottuneita näkemään tällaisia tapahtumia;mutta kentiesi Delphin — tämä oli Todin ja Mac Gregorin rakentamanaluksen nimi — oli jotenkin omituinen näöltänsä? Eipä ollutkaan, tottapuhuaksemme. Se oli iso alus, noin viidentoista sadan tonninkantavuutta, teräslevyillä peitetty ja jota suurella vaivalla jaäärettömillä kustannuksilla oli koetettu saada niin nopeakulkuiseksikuin mahdollista. Sen kone, tehty Lancefieldin työpajoissa, olikorkeanpainonkone, ja sillä oli viidensadan hevosvoiman nimellinenväkevyys. Sitä pani liikkeelle propelli kummallakin puolenperävannasta, jotka molemmat olivat aivan erillään toisistansa. Tämäoli ihan uusi, Dudgeon de Millwallin keksimä laitos, joka antaaaluksille suuren nopeuden samalla kuin sallii niiden pyörähtää ja tehdäkiertoliikkeen hyvin ahtaalla alalla. Mitä Delphinin uppomittaan tulee,ei se ollut erittäin suuri. Tuntijat eivät sen suhteen erehtyneet, jahe siitä syystä päättivät, että tämä alus oli aiottu käymäänkohtalaisen syvillä vesillä.
Mutta kaikista näistä erityisistä asianhaaroista ei käynyt milläänmuotoa selville y