E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Matkoiltani Laukon lakkomailla
Kirj.
Järnefeltin julkaisuja N:o 6.
Vihtori Kosonen, Helsinki, 1907.
Ihmeellisellä vuorella.
Vaellukseni Laukon läänissä.
Oman lainko narreina?
Maalaislakosta yleensä.
Ihminen ja luonto.
Maakysymyksestä meillä ja muualla.
Mitä siis nyt olisi tehtävä yleensä ja mitä Laukon
lakkolaisiin nähden erittäin?
Ihmeellisellä vuorella.
Nousemme, hyvä lukija, ihmeelliselle vuorelle, josta päin emme ennenole maailmata katselleet.
En sano sitä vuorta ihmeelliseksi sen puolesta, että maailma sieltäkäsin näyttäisi muunlaiselta kuin se tähän päivään asti on aina ollut.Ihmeelliseksi sanon vuorta senvuoksi, että sinne näkyvien laaksojenolot, jotka alhaalla vaeltaessamme tuntuivat selviämättömän sekaviltaja moninaisilta, vuorelle noustuamme äkkiä esiintyvät sellaisenakokonaisuutena, jota lapsikin pystyy käsittämään. Kysymme täällälaaksossa alituiseen: mistä tulee, että toinen on köyhä, toinen rikas,että toisella on tarjona kaikki kehittymisen mahdollisuudet, toiseltapuuttuu siihen välttämättömimmät edellytykset? Onko se maailmanhorjumaton järjestys vai onko se ihmisten autettavissa? Ja vastaustahakiessamme sekaannumme historiallisiin, taloudellisiin,lakitieteellisiin väitelmiin, jotka ainoastaan hämmentävätyksinkertaista kysymystä mitään siihen vastaamatta. Mutta siltävuorelta ei tarvitse kuin katsahtaa ja koko kysymys on tuossa tuokiossaselvänä.
Siis nouskaamme.
Vuoren ylimmältä huipulta avautuu eteemme joka suunnalle mahtavanakokonaisuutena maan pinta. Se katoaa äärettömiin sini-etäisyyksiin,kunnes sulautuu taivaan rantaan.
Olemme niin korkealla ettemme voi nähdä mitään erikoisuuksia, eipeltoja, ei ihmisiä, ei asumuksia. Tiedämme ainoastaan, että tämäääretön maa ja kaikki sen loppumattomat luonnon rikkaudet ovat pienten,ihmisiksi sanottujen järkiolentojen käytettävinä. Ymmärrämme heti ensisilmäyksellä, ettei köyhyys maan päällä voi syntyä luonnon rikkauksientai maan viljavuuden puutteesta; ymmärrämme, että tuo maa, koskineen,vuoriaarteineen, viljavine laaksoineen, luonnon moninaisine voimineenpystyisi elättämään tuhat kertaa enemmän väkeä kuin mitä maan päällätodellisuudessa on.
Niinkuin se aurinko, joka heittää mahtavat säteensä maailman yli,paistaa jokaiselle erotuksetta, niin tämä maa puolestansa tuntuuantavan yhtä järkähtämättömän lupauksen ravita jokaista, joka tahtootyötä tehden siitä ravintoa ottaa.
Ensimäinen laki, mikä tämän vuoren ylimmältä huipulta meidäntietoisuuteemme painautuu, on että maa on ihmisten yhteinen emo, jonkautareihin jokaisella ihmisellä on syntyperäinen oikeus. Ylimmältähuipulta emme siis ollenkaan voi selittää mistä syntyy erotus köyhienja rikkaiden välillä — muulla tavalla kuin että toiset tekevät työtätoiset eivät.
Mutta astuttuamme ylimmältä huipulta niin paljon alemmas, että jonäemme erikoisuuksia, on ensimäinen huomiomme se, että kaikki luonnonrikkauksien lähteet eli nuo maaemon ravintoa antavat utareet ovatkinanastetut harvain yksityisomaisuudeksi. Käyttämättömiä ravintolähteitäja viljelemätöntä maata olisi paljon, mutta ei ole ainoatakaanravintolähdettä, joka olisi ravintoa hakevan käytettävissä, eiainoatakaan maatilkkua, joka ei olisi viljelemätönnäkin yksityisenomistajan raja-aitoihin suljettu.
...