Produced by Tapio Riikonen
Historiallinen novelli
Kirj.
Unkarin kielestä käänsi Koloman [J. Päivärinta]
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1875.
Keisarien aikakautena kilpaeli Roman ympäristö komeudessa jaloistavuudessa itse pääkaupungin kanssa.
Yltympärillä pistivät näkyviin Roman patricien[1] huvilat, ylhäistenhempeyden majat, joiden ihanuutta kaikenlaiset taideniekat,kuvanveistäjästä ruoan-laittajaan asti, mestari-teoksillansa enensivät.
Nämät ylevät patricit, joitten useain tulot nousivat kahdeksaan,yhdeksään miljonaan saakka, olivat usein siinä ikävässä tilassa, ettäheidän täytyi Romaa karttaa; kyllästys, loukattu turhamielisyys,yhteisen kansan ja praetorianien kapinat, mutta enimmästi keisarienepäluulo pakoitti heitä luopumaan "maailman kaupungista" ja muuttamaanmaakartanoihinsa.
Näillä tavoin eli jo useita vuosia kartanosaan Tiberin suulla vanhaMesembrius Vir, ijäkkäin senatoreista, joka Probon kuoleman jälkeen eiollut jalkaansa Romaan astunut eikä kasvojansa senaatissa näyttänyt.Hän syytteli kuitenkin leiniä ja kaihia, jotka hänen jaloissansa jasilmissänsä hallitsivat, ja ken vaan kävi hänen luonansa, ei koskaannähnyt häntä muuten kuin kuruli-istuimellaan[2] istuvan elevantinluinensauva kädessä ja pitkä viheriäinen varjostin silmien edessä.
Kaksi tytärtä oli vanhuksella. Vanhempi, Glyceria naitiin varhain.eräälle libertinille,[3] joka keisarin suosion kautta oli ylennytsuureksi herraksi. Libertiniltä sittemmin pantiin kaula poikki; hänenomaisuutensa ja keisarin suosio jäivät kauniille leskelle, joka piankinsen jälkeen mainittiin Roman Aspasiaksi.
Mesembrius tietysti, jos hänen läsnä-ollessaan Glyceriasta puhuttiin,ei ollut ainoastaan sokea, vaan vieläpä kuurokin. Hänen huulillensa eimilloinkaan tullut tämä nimi.
Hänen nuorempi tyttärensä oli Sofronia, joka aina oleskeli vanhanherran luona maakartanossa; hän oli kaunis ja sievä neito, jolleKreikan kolme jumalatarta näytti sulonsa lainaksi antaneen: Venusvartalonsa hempeyden, Juno kasvojensa ihanuuden, Psykä mielensäkainouden.
Mutta Sofronia ei ollut kuitenkaan aivan paljon sitoutunutkiitollisuuteen pakanallisia jumalattaria kohtaan; läheisyydessä, merenrannalla asui viisas Eusebius, eräs apostolien jälkeläinen; tuo kaunisnuori nainen oli jo kauan aikaa käynyt salaisessa kokouspaikassa, jossatämä pyhä mies saarnasi Kristuksen uskolaisille oppia ainoastaJumalasta, joka elää hengessä ja totuudessa.
Vanha Mesembrius hyvin tiesi, että hänen lempityttärensä oli uuden opinsalainen suosija, eikä hän sitä paheksinut, vaikk'ei antanut tyttärenitse tietää, että hän siitä mitään aavisti.
Sillä aikaa tuli Romasta ylpeitä patriciläisiä nuorukaisia, joitakauniin neidon maine houkutteli. Niistä jokainen toivoi saavansa hänensydämensä ja hänen miljonansa. Mesembrius otti heidät sydämellisestivastaan, laittoi heidän kunniaksensa suuret pidot, joissa tarjottiinsadan vuoden vanhaa viiniä; nuorukaiset eivät tarvinneet paljonvuotavaa tulta, ennenkuin päihtyivät; viimeisen pikarin kallistettuaannäytti jokainen itsensä semmoiseksi, kuin hän todellakin oli, jutellensydämensä salaisimpia haluja.
Vanha Mesembrius oli ääneti ja mietiskeli.
Ensimmäinen näytti itsensä hekkumaisuuden orjaksi ja kiitti Prokulan japraegustatori Maximinon avuja; toinen oli tätä himoa vailla, mutta sensuuremman hal