Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Julius Krohn
Otava, Helsinki, 1918.
Nämät kirjeet, jotka isävainajani kätköistä lasken nyt päivän valoon,ovat enimmäksi osaksi osoitetut hänen vanhemmilleen, yksi ainoa onsisarelle kirjoitettu ja kymmenkunta hänen nuoruudenystävälleen KaarloSlöörille. Ne käsittävät 1853-1860 -vuosien välisen ajanjakson, hänenylioppilas-aikansa, josta suurin osa kului Helsingissä lukuunottamattalukuvuotta 1855-56, jolloin hän sairauden vuoksi oli pakotettukeskeyttämään lukunsa, sekä talvea 1858-59, jolloin hän oleskeliRautalammilla. Paitsi sitä läheistä suhdetta, joka vallitsi pojan javanhempien välillä ja joka näissä kirjeissä ilmenee hellänähuolenpitona vanhempien puolelta ja koti-ikävänä ja vanhempientahdon ja toivomusten syvänä kunnioituksena ja huomioonottamisenapojan puolelta, kuvaavat ne oloja ja elämää ylioppilasnuorisonparissa viime vuosisadan keskivaiheilla ja ennen kaikkea nuorenkirjeittenkirjoittajan lämmintä isänmaallista tunnetta sekä innostustasuomalaisuuden asiaan, jonka hyväksi hän jo tänä varhaisena aikana olivalmis uhraamaan koko työnsä ja voimansa.
Jotta lukijan olisi helpompi täydentää kirjeissä ilmaantuvia aukkoja jamuodostaa itselleen kuvan siitä ympäristöstä ja niistä olosuhteista,joista nuorukainen oli lähtenyt, olen ottanut johdannoksi alkupuolenisäni noin v. 1881 omakirjoittamasta elämäkerrasta. — Julkaistutkirjeet vanhemmille ja sisarelle ovat alkujaan kaikki saksankielisiä.Sen sijaan kirjeet Kaarlo Slöörille ovat suomeksi kirjoitetut japainetut alkuperäisessä muodossaan. Kieltä en ole tahtonut niissämodernisoida, sillä kuuluuhan sekin osaltaan ajankuvaukseen.
Helmi Krohn.
(Julkaistu aikaisemmin J. Krohnin teoksessa Suomalaisen Kirjallisuudenvaiheet.)
Sukuni on Saksanmaalta, Pommerin Rügensaaresta. Siellä Krohn'eja nytkinvielä kuuluu olevan kosolta, niinkuin ylimalkain koko Pommerissa ynnäMeklenburgissa. Haaroja on myös nähtävästi levinnyt Tanskaan sekäNorjaan. Rügenistä tuli isäni isä, Abraham Krohn noin v. 1785 Pietariinonnen haulle. Hän oli köyhä leipurin sälli, koko hänen rikkautensa,sinne tullessa, oli paksu hopeinen taskukello-nauris; mutta ennenkuoloansa oli hän osaksi leipomisella, osaksi oluenkeittämisellä tullutsangen varakkaaksi mieheksi. Varakas oli hän myös lapsista, joidenkautta hänen sukunsa nyt on haarautunut, paitsi Suomeen, myös Saksaan(Slesiaan, Sakseniin, Baijeriin, Rhein-seuduille), Ranskaan, Lontooseenja Madeira-saarelle. Siksi että Noan arkki tulisi oikein täydelliseksi,nai nuorin hänen pojistansa espanjalaisen tytön — vanhan-aikaiseentapaan ryöstämällä, koska ei katolinen pappi suostunut siunaamaanavioliittoa vääräuskoisen kanssa. Minun isäni, nuorinta lähin, jäiyhdessä erään vanhemman veljen kanssa hoitamaan perittyä oluttehdastaPietarissa. Pommerista tulleena oli koko suku alussa Ruotsin alamaisia;mutta koska siitä luultavasti oli vastuksia liikkeelle, ostivatPietarissa asuvat veljekset itselleen Suomen kansalaisoikeuden, jokateki heidät Venäjän keisarin alamaisiksi, vaan samassa kuitenkinvapautti monista venäläisistä rasituksista. Tämä seikka ensiksi antoiminun kohtalolleni koko suuntansa. Sen kautta näet isälleni sattuimieleen halu mennä tuota uutta kotimaata katsomaan. Hän matkusti tänne,oppi Kiiskilässä, likellä Viipuria, tuntemaan äitini, Julia DorotheaDannenbergin ja nai hänet. Isän puolelta oli minun äitinikin Pietarinsaksalaisia, mutta hänen äitinsä taas oli suomalainen papintytär,nimeltä Passel