Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Upton Sinclair
Duluth (Minn.),Workers Socialist Publishing Company,1920.
joka on luonut tämän kertomuksen viehättävimmän henkilön. "Mrs. Godd" ja joka ehdottomasti kieltää kirjaa painamasta ennenkuin on selitetty että kysymyksessä oleva henkilö on kreikkalainen "Godd" [God — Jumala] eikä juutalainen "Godd", jotta kukaan ei voisi syyttää pyhien pilkkaamisesta.
Silloin tällöin tulee miettineeksi, kuinka mitä vähäpätöisin sattumavoi johtaa elämän tärkeimpiin tapauksiin; ikäänkuin sattuisikatsomaan taakseen hätkähtäen huomatessaan kuinka vähällä pitiettei koko olemus vajonnut mitättömyyteen. Esimerkiksi. Nuori mieskäy pitkin katua, ilman päämäärää, ilman tarkotusta; hän tuleekulmaukseen ja miettimättä, ilman syytä, kääntyy oikealle — eikävasemmalle — ja niin sattumalta kohtaa sinisilmä tytön, joka paneehänen sydämmensä sykkimään. Hän tutustuu tyttöön, nai hänet — jatytöstä tuli teidän äitinne. Mutta olettakaamme että tuo nuori miesolisi kääntynyt kadunkulmauksessa vasemmalle eikä olisi nähnytkäänsinisilmä tyttöä; missäs olisitte te nyt, ja missä olisivat nuoominaisuutenne, jotka te pidätte niin tuiki tärkeinä koko maailmanhyvinvoinnille ja nuo vakavat liikeasiat, joihin aikanne kuluu?
Jotenkin näin kävi Petteri Gudgen; vähäinen sattuma muutti hänenelämänsä kulun kokonaan aiheuttaen sen tapauksien sarjan, josta tämäkirja kertoo. Petterin käydessä pitkin katua eräänä iltapäivänälähestyi muuan nainen häntä, ojensi lentolehden ja sanoi: "Lukekaatämä, olkaa hyvä."
Ja Petteri, jolla oli nälkä ja joka oli kyltynyt maailmaan, vastasijäykästi: "Ei ole rahaa." Hän luuli sitä ilmotuslipuksi ja sanoi: "Envoi ostaa mitään."
"Ei tässä kaupata mitään", vastasi nainen. "Se on kehotus-sanoma."
"Uskonnollinenko?" sanoi Petteri. "Vastikään potkittiin minut uloskirkosta."
"Ei se ole kirkollinen", sanoi nainen. "Se on muuta; pistäkää setaskuunne." Hän oli vanhanpuoleinen, harmaahapsinen nainen jakulki Petterin perässä hymyillen ystävällisesti tälle laihallehuonopukuiselle oudolle miehelle, mutta kehotellen: "Lukekaase joskus kun teillä ei ole muuta tekemistä." Ja niin Petteripäästäkseen hänestä erilleen otti lentolehden, pisti sen taskuunsaja meni menojaan, ja parin minuutin kuluttua oli hän unohtanut kokojutun.
Petteri mietti — tai oikeammin, Petterin vatsa ajatteli hänenpuolestaan; sillä kun ei koko päivänä ole saanut syödä mitääneikä edellisenäkään päivänä muuta kuin kupin kahvia ja vaivaisenvoileivän, niin muuttuvat ajatuskeskukset päästä vatsaan. Petterimietti että tämä elämä oli nyt koko helvetti. Kukapa olisi voinutaavistaa että vain sen vuoksi, että varastaa yhden raukkaisenrasvarinkelin, menettää helpon työpaikan ja mahdollisuutensa kohotamaailmassa. Petterin koko olemus oli keskitetty ponnistuksiin kohota— menestyä, joka merkitsee rahaa, joka taas merkitsee helppoa elämääja nautintoja, jotka taikanimet houkuttelevat kaikkia ihmisolentoja.
Mutta kuka nyt olisi voinut aavistaa, että Mrs. Smithers laskirasvarinkelit joka kerta kun joku kulki ruokahuoneen läpi? Jaainoastaan tuo naurettava seikka oli syynä siihen, että Petteri olivajonnut nykyiseen kurjuuteensa. Jollei sitä olisi ollut, olisihän paraikaa voinut syödä päivällistä — leipää, kuivattua silliäja heikkoa teetä — suutarin vaimon kotona, ja h