Produced by Tapio Riikonen
Kapinassa omaa onneaan vastaan. Noita-akka. Mainiemen linna.
Kirj.
Suomentanut Juhani Aho
Ilmestynyt ensimmäisen kerran
Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1896.
Kapinassa omaa onneaan vastaan:
1. Ensimmäinen rakkaus
2. Mustan Jaana maja
3. Mainiemen linna
4. Mestari Aatami
5. Yöllisiä seikkailuja
6. Tappelu Varsovan luona
7. Kreivi Kustaa Bertelsköld
8. Väärä vala ottaa pois onnen
9. Toinen Rakkaus
10. Vähä Belt
Noita-akka:
1. Kaarle-kuninkaan metsästys
2. Ruhtinatar ja papinrouva
3. Kaksi vanhaa tuttavaa
4. Kaarle-kuninkaan metsästyksen loppu
5. Lapset Hornassa
6. Vesikoe
7. Oikeudentutkinto
8. Airiston aallot
Mainiemen linna:
1. Isännöitsijä
2. Hovimestari
3. Bertelsköldin perhe
4. Juhlapitoja ja vaaroja
5. Heinätalkoot
6. Kutsumaton vieras
7. Reduktsioni
8. Uskoton palvelija
9. Karhunajo
10. Kruununvouti
11. Suuri nälänhätä
12. Larssonin perhe
13. Breitenfeldin sotavanhus
14. Mainiemen linna
15. Kuninkaan sormus
Viiteselitykset.
Kevät oli kulunut, kesä myöskin, ja syyskuun yöt alkoivat pimenemistäänpimetä. Taas leimusivat iloiset pystyvalkeat vanhan isoäidin huoneissa,ja välskäri, joka vuosi vuodelta kävi yhä viluisemmaksi, lämmittivahvasti yliskamarissaan. Anna Sofia oli kesällä joutunut kihloihin javietti nyt suurimman osan aikaansa kangaspuitten ääressä kapioitaankutoen, sillä häihin oli vielä vuosi aikaa. Työ oli hauskaa ja päivätolivat kulkeneet yhtä nopeasti ja melkein yhtä yksitoikkoisesti kuinsukkulainen, joka lenteli loimien välissä; valkoinen pyöreä käsivarsi,joka sukkulaista liikutteli, oli hiukan laihtunut, eikä lyhytliinapaidan hiha huolinut sitä peittää. Mutta tuossa nuoressa povessa,joka alinomaa aaltoili kotikutoisen pumpulihuivin alla, sykki sydänniin lämpimästi ja uskollisesti kuin ainoastaan yhdeksäntoista vuotiaantytön sydän voi sykkiä silloin, kun toiveet kutovat ruusunkukkiaantulevaisuuden siniselle kankaalle.
— No, no, — sanoi vanha isoäiti, kun silloin tällöin katsahtikutomahuoneeseen ja asianymmärtävän silmällä tarkasteli rällinhienoutta, — viisas mielensä malttelee, lapsoseni; eihän tässäjäniksenkään selässä ajettane; katso vaan, ettet kudo tautiakeuhkoihisi. Parempi on pitkä ikä kuin pitkät liinat; minä tarkoitan,että Karl Fredrik välittää enemmän tyttönsä punaisista poskista kuinhänen valkoisista liinoistaan. Jo riittää tämän päivän osaksi.
— Mutta kuinka minä voin tulijaispöydän kattaa, jos ei rälli olesiihen mennessä valmis?
— Ole huoletta, lapseni. Minun kaapeissani tuolla vaatekamarissa onkaksi tusinaa kauniita pöytäliinoja hienoimmasta Tukholman rällistä.Kas niin, nyt menemme puhdistamaan karviaismarjoja.
— Minulla olisi ehdotus tehtävänä, — sanoi Anna Sofia eräänä syyskuuniltapäivänä, kun taaskin oli saanut nuo tavalliset nuhteet isoäidiltä.— Meillä on tänään hyvin sopivaa työtä. Te leikkelette turkinpapujaja minä siivoan puolukoita, ja lapset saavat huvikseen silpiäherneenpalko