Historiallinen seikkailukertomus
Kirj.
Suomentanut
Helmi Krohn
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1919.
1. Vaikea kiusaus. 2. Hirvenpyynti. 3. Hyljätyn kosijan kosto. 4. Valtaneuvos ja kersantti. 5. Uuden Ruotsin uutisasutuksella. 6. Ukontuli. 7. Pekka Drufva saa uuden nimen. 8. Pekka Drufva lähtee etsimään kadonnutta uutisasukasta. 9. Elävänä haudatut.10. Kostaja saapuu.11. Rumpali ja karhu.12. Kuvernööri ja hänen perheensä.13. Kaupparetkikunta Schylkilljoella.14. Ukkosen Veli päästää tulikäärmeet irti.15. Pekka Drufva voittaa maqualaisten suuren poppamiehen.16. Palava järvi.17. Kova isku.18. Jäljillä.19. Intiaanileiri.20. Kaksi tuntia järven pohjassa.21. Pelastus.22. Vanha tuttava.23. Pekka Drufva lähtee pois Uudesta Ruotsista.24. Oikea saapuu.
Vaikea kiusaus.
Oli kylmä tammikuunpäivä vuonna 1642. Jäisen kylmä lumimyrsky pyyhkäisiyli Ahvenanmeren selkien ja saarien, metsien ja kukkuloiden, ja ilmaoli niin sakea lumituiskusta, että kulkija, joka tällaisessakoiranilmassa liikkui ulkona, töin tuskin saattoi nähdä parikaan syltäeteensä. Metsässä oli hiukan tyynempää, mutta sielläkin täytyi ollahyvin tuttu löytääkseen lumimyrkyssä eteensä, vaikka olikin, taioikeammin olisi pitänyt olla valoisa päivä, sillä vastikään oli Jomalankirkosta kuulunut puolipäivän soitto.
Mutta enimmät ahvenanmaalaiset pysyttelivät mökeissään ja lämmittelivätitseään loimuavan takkavalkean ääressä.
Eivät kuitenkaan kaikki. Kaukana Mustankylän metsässä kiiti hiihtäjäkapeaa polkua pitkin, ja varmaankin hän tunsi tarkasti nämät seudut,sillä hämärästä huolimatta hän ei hetkeäkään näyttänyt epäröivän tiensuuntaa, jonka jäljet tuisku oli näkymättömiin pyyhkäissyt.
Hiihtäjä oli 17 tai 18 vuoden vanha, kookas ja vahvarakenteinennuorukainen, jonka pyöreät, varsin kaunismuotoiset kasvot punoittivatlumimyrskyssä tavallista enemmän. Vaatteet olivat karheaa sarkaaja maalaiskuosia, mutta tavallisen, lyhyen ahvenanmaanlaisentalonpoikaistakin asemesta oli hän kääriytynyt karheaan sarkavaippaan,jommoisia siihen aikaan teinit, s.o. kaupunkien kimnaasien oppilaatkäyttivät.
Nuorukainen olikin teini.
Selässä hänellä oli säkki, mutta se oli tyhjä eikä sillä näyttänytmuuta virkaa olevankaan, kuin suojella selkää takaapäin pyryttävältälumelta.
Tähän saakka oli ollut varsin raskasta hiihtää vasta sataneessalumessa, mutta nyt nuorukainen saapui jyrkän mäen päälle, ja siitäsuksi liukui vinhaa vauhtia alas. Äkkiä hän huomasi edessään mäessälumituiskun keskellä liikkuvan kummituksen, jonka ääriviivoja hänen olimahdoton erottaa. Se tuli yhä lähemmäksi, ja koska kapea tie painuikeskellä mäkeä syvään kuoppaan, niin näytti siltä kuin yhteentörmäystäolisi ollut mahdoton välttää.
Mutta nuorukainen oli taitava hiihtäjä. Lujasti jarruttaen sauvoillaanja kääntäen suksensa poikittain hänen onnistui pysähtyä. Mutta hän olitullut siksi lähelle tuota kummitusta, että hän tunsi eläimenhuohotuksen vasten kasvojaan.
Eläimen hän äkkäsi kokonaan lumeen peittyneeksi hevoseksi, ja hevosenselässä kyykötti ratsastaja.
"Tuhat tulimmaista, sinäkö siinä pyrähdät päälle, Pekka Teini?"
"Rapatalon Lassiko tällaisessa tuiskussa on hevosta jalottelemassa!"
Näm