E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. Volume I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/55600
Historiallis-romanttinen kuvaus
Kirj.
CARL BLINK [Louise Stjernström]
Suomentanut Maila Talvio
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1912.
1. Taistelu uusien ja vanhojen olojen välillä.
2. Kateelliset naapurit.
3. Lauri Pietarinpoika.
4. Pettymys.
5. Vielä kerran kuningas Kristianista.
6. Svante Sture ja Lyypekki.
7. Kun ihminen on ottanut paholaisen veneeseensä.
8. Pimeyden voimat.
9. Aatami rakastuu.
10. Toinen morsian.
11. Ristiriitoja.
12. Dackesota.
13. Valkenee.
14. Myrskyn tauottua.
15. Aseihin, aseihin!
1.
Surkeasti olivat vanhan valtiohovimestari Ture Jönsinpojan toiveetpettäneet.
Hänellä oli kolme poikaa, mutta ainoastaan nuorin, tuomiorovasti
Göran, kuului hänen puolueeseensa.
Molemmat vanhemmat, Juhana ja Lauri, olivat kuninkaan vilpittömiäystäviä.
Ture herra oli sitä mieltä, että Kustaa oli saanut aikaan Juhanan jaKristina Gyllenstjernan naimiskaupat ja samalla kumonnut kaikki hänenoivalliset suunnitelmansa.
Juhanan itsepintaisuuden hän kyllä tunsi ennestään, mutta ettei nyt
Kristina rouva edes poikansa tähden…
Ture herra koetti kaikkia keinoja: hän vetosi järkeen, hän selittelija pyysi, mutta turhaan. Kristina sanoi, että hänen poikansa on liianhelläluonteinen. Hänestä voi tulla hyvä perheenisä, mutta kuninkaaksiei hän sovi, ja äiti on aina varoittanut ja tulee aina varoittamaanhäntä kallistamasta korvaansa sellaisille puheille sekä kehoittamaanhäntä pysymään kuninkaansa uskollisena alamaisena ja rakastavanaystävänä.
Tuollaista kunnianhimon puutetta ei Ture herra voinut käsittää. Hänoli ollut naimisissa Kustaa herran tädin, Anna Vaasan kanssa jamonta vuotta laamannina Länsigötlannissa ja siihen perusti hänvaatimuksensa. Kuinka mainiosti hän osaisikin johtaa nuorta Sturea;jos todellakin oli niin hullusti, että hän luuli olevansa kykenemätönhallitsemaan, niin ei hänen todellakaan tarvitsisi muuta kuinpidellä valtikkaa käsissään, sillä kyllä Ture herra pitäisi huoltahallinnosta.
Harvoin joutuu ihminen siihen pulaan, ettei toinen huoli korkeintamahtia, ja sentähden Ture herra yhä pysyi toivossa. Jolleivät muuttahdo murtaa Kustaan valtaa, niin kyllä hän sen tekee; parempi käydäsuoraan asiaan käsiksi kuin ruveta vehkeilemään lapsen selän takana,sillä silloin joutuu jonkillaiseen vastuunalaisuuteen.
Hänen täytyi nyt hankkia muita liittolaisia.
Miksi hänen vanha, kelpo ystävänsä Hans Brask oli lähtenyt pois!Olisipa hän nyt ollut taistelemassa hänen rinnallaan, yhdessä heolisivat repineet alas kaikki nuo uudet liisteröimiset ja asettaneetvanhat, pysyväiset tavat takaisin paikoilleen.
Eräänä päivänä, kun Ture herra juuri näitä ajatteli, ilmoitettiinhänelle, että huntuun verhottu nainen tahtoo häntä puhutella.
— Päästäkää hänet sisään.
Pitkä, komea nainen, astui huoneeseen.
— Olemmeko kahden? kysyi hän heti. Ture her