Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Vanha aika
Kirj.
K. F. Kivekäs, Oulu, 1887.
Oulun Uudessa Kirjapainossa.
Alkulause.
I. Johdatus.
II. Pakanamaailma.
III. Israelin kansa.
IV. Johannes Kastaja.
V. Jesus Kristus, maailman Vapahtaja.
ENSIMMÄINEN OSA. Vanhan ajan kirkon vaiheita (vuoteen 600).
I. Apostolien aikakausi (vuoteen 100).
I. Kirkon perustaminen ja sen aikaisimmat vaiheet.
II. Stefanus.
III. Kristinusko leviää Palestinassa. Cornelius kastetaan.
Jaakop vanhempi kärsii marttyyrikuoleman.
IV. Apostoli Paavali.
V. Neron vaino.
VI. Jerusalemin hävitys.
VII. Katsahdus apostoliseen aikakauteen. Johannes.
II. Marttyyrikirkon aikakausi (100-323).
I. Kristittyjen taistelu toisella vuosisadalla.
II. Harhaoppisuutta: Ebionit, Natsarealaiset, Gnostikot.
III. Katsahdus toisen vuosisadan kirkkoon.
IV. Septimius Severus vainoo kristityltä.
V. Montanuksen harhaoppi. Kirkkoisä Tertullianus.
VI. Monarkkilaiset.
VII. Uusia vainoja. Kirkkoisä Cyprianus.
VIII. Aleksandrian katekeetikoulu.
IX. Kirkkoisä Origines.
X. Silmäys kristillisen kirkon oloihin marttyyriaikakauden
loppupuolella.
XI. Diokletianuksen vaino.
XII. Donatuksen lahko.
XIII. Kristinuskon lopullinen voitto taistelussa pakanamaailmaa
vastaan.
III. Oppiriitojen aikakausi (323-600).
I. Kristinuskon muuttunut asema Rooman keisarikunnassa.
II. Erakot.
III. Nicaean kirkolliskokous (32l).
IV. Konstantinus Suuri asettuu Ariukselaisten puolelle;
hänen kuolemansa.
V. Kirkkoisä Atanasiuksen elämänvaiheet Konstantinus Suuren
kuoleman jälkeen.
VI. Basilius Suuri.
VII. Gregorius Nazianzilainen; Konstantinopolin kirkolliskokous
(381); Gregorius Nyssalainen.
VIII. Milanon piispa Ambrosius.
IX. Kirkon ensimmäinen verituomio.
X. Johannes Krysostomus.
XI. Kirkon käsitys p. raamatusta; kirkkoisä Hieronymus.
XII. Antiokialainen ja Aleksandrialainen oppikunta; Nestoriuksen
harhaoppi; Kolmas yleinen kirkolliskokous (431).
XIII. Aurelius Augustinuksen nuoruudenaika.
XIV. Kirkkoisä Augustinus.
XV. Bonifacius kutsuu Vandalilaiset Afrikaan; Augustinuksen kuolema.
XVI. Monofysitillinen harhaoppi; neljäs yleinen kirkolliskokous
Kalcedonissa (451).
XVII. Leo Suuri; Länsi-Rooman valtakunnan perikato.
XVIII. Länsimaiden munkkilaitoksen alku.
XIX. Viides yleinen kirkolliskokous Konstantinopolissa (553).
XX. Jumalanpalvelus ja juhlat.
XXI. Papisto; Gregorius Suuri.
XXII. Kristinuskon leviäminen pakanamaailmassa.
XXIII. Katsahdus oppiriitojen aikakauteen.
Alkulause.
Joka vähänkään on tarkastellut meidän aikamme pyrintöjä ja rientojaei ole voinut olla huomaamatta, miten uskottomuus kaikkiallaanastaa yhä suurempaa alaa ja miten se päivä päivältä asettuuyhä jyrkempään vastarintaan Jesuksen Kristuksen seurakuntaa jakirkon vanhaa tunnustusta vastaan. Meidänkin syrjäiseen maahammeon tuo muka "vapaamielinen", "va