Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kuvauksia Ruotsin suuruuden ajoilta
Kirj.
Suomentanut Juho Ahava
Otava, Helsinki, 1909.
Alkusananen. 1. Kuormastopoika. 2. Axel Oxenstjerna vankina. 3. Kustaa Hornin sodan aikaan. 4. Dulle Wrangel ja korpraali. 5. Ennen ja jälkeen Lundin taistelun 1676. 6. Pääkatsastus.
Nämä pikku kuvat, jotka ovat otetut suurenmoisten yksityistenja julkisten tapausten runsaasta varastosta Kustaa II Adolfin,kuningatar Kristinan ja kahden Kaarlen ajan kehyksistä, muodostavatyhteensä pääpiirteet erään miehen elämänvaiheista, miehen, joka mökintuvasta kohosi huomattavaan yhteiskunnalliseen asemaan. Ne ovatsyntyneet erään ajatustenvaihdon johdosta muutamassa yksityisessäpiirissä, jossa pohdittiin entisyyden ja nykyisyyden kysymyksiä,sitä, mikä muinoin oli yksityisten samoinkuin yleistenkin pyrkimystenpäämääränä ja mikä nyt on. Niiden päähenkilöt voi sentähden pitääaikansa sotaisen luonteen ilmausmuotoina, ajan, joka asetti sotilaansuuruuden ylöspäin pyrkivän miehen toiminnan maaliksi, samoinkuinmeidän aikamme toisenlaisine maailmankatsomuksineen asettaarauhallisen työn suuruuden lahjakkaampien henkien päämääräksi.
Erään järven rannalla — muutaman niistä kauniista metsäjärvistä,joista Smålanti on niin rikas — istui kaksi pikku tyttöä leikkienkukilla, jotka kasvoivat heidän ympärillään, leppoisan suvituulenliidellessä niityn ylitse ja huojutellessa kukkien vanoja,hyväillessä lasten kiharapäitä ja pannessa järven peilipinnanväreilemään. Aurinko oli menossa mailleen, ja metsästä lähimmältävuorelta kuuluivat paimenlaulun sävelet.
"Se on Pekka, torpanpoika!" selitti toinen tytöistä, joka saattoiolla kymmenen vuoden korvilla, ihmeen kaunis lapsi, vaikkakin hipiäoli hieman tumma. Mutta hänen silmänsä säteilivät kuin kaksi tähteäja antoivat eloa ja loistetta koko hänen olennolleen.
Tämä oli Susanna Witte, Kasper Witten tytär, erään hollantilaisen,joka oli astunut Ruotsin sotapalvelukseen ja asui Stensjönherraskartanossa Svenarumin pitäjässä. Hänen leikkitoverinsa olipieni sinisilmäinen, valkokutrinen tyttö, joka näytti paria vuottanuoremmalta kuin Susanna. Hän oli Johan Niilonpoika Skytten tytärja oli tullut joksikin aikaa vierailemaan Stensjöhön. Tämä JohanNiilonpoika oli muuten mies, joka eleli hiljaisuudessa, jollaikaahänen kolme veljeään samoin kuin niin monet muutkin tähän aikaanvoittivat arvoa ja kunniaa ja vihdoin aateluuden.
"Tiedätkös, hän, samainen Pekka, osaa niin monta laulua ja satua",jatkoi Susanna, "jottei niillä, tiedätkös, ole lainkaan loppuakaan.Näetkös, tuolla hän tulee näkyviin kalliontöyräällä, näetkös, javuohet hyppelevät hänen ympärillään. Pian saat kuulla, kuinka hänalkaa laulaa keijukaisista, jotka karkeloivat täällä niityllä,kun kuu paistaa korkealla taivaalla, tai ritarista, joka ratsastivuoresta ilmoille, tai vuorenhaltian tyttärestä, joka seisooniiaillen kynnyksellä."
Anna kuunteli tarkkaan mitä hänelle kerrottiin ja hänen kasvoistaannäkyi selvästi, että hän halusi itse kuulla mainittuja lauluja,vaikkakin hän samalla värisi joko ihastuksesta tai pelosta.
"Mutta luuletko, Susanna", kuiskasi hän painautuen leikkisiskoonsakii