Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Árpád Berczik
Tekijän luvalla Unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava
Otava, Helsinki, 1902.
Suomal. Kirjallis. Seuran kirjapainossa.
Árpád Berczik
"Tyttö"
Ilka
Lintu laulaa!
Surkea unkarilainen
Komisioni
Valkoiset ketut
Lainanpyytäjät
Erään parran historia
Piippu
Carrière!
Orja
Esikoispuhe
Kahden tulen välillä
Mitä kaunis nainen maksaa?
Nimen-unkarilaistuttaja
Árpád Berczik syntyi Heinäkuun 8 p:nä 1842 Temesvárin kaupungissavanhasta unkarilaisesta aatelissuvusta. Opintonsa hän alottisyntymäkaupungissaan, jatkoi niitä eräässä katolisessa kymnaasissaPestissä ja päätti ne yliopiston lainopillisessa tiedekunnassatohtorintutkinnolla. V. 1864 hän astui virkamiesuralle ja sijoitettiin1867, perustuslaillisen valtioelämän uudestaan voimaan päästyä,sisäasiain ministeriöön, jossa vuodesta 1872 alkaen on johtanutpainoasiain osastoa. Nimitettiin 1877 ministerineuvokseksi jakutsuttiin 1888 Unkarin tiedeakatemian jäseneksi.
Kaunokirjallisuudessa Berczik esiintyi 1859 runoilla jajatkoi följetongeilla, novelleilla sekä kirjallisuuden- jataiteenarvosteluilla useammissa kaunokirjallisissa aikakauskirjoissa javaltiollisissa sanomalehdissä. Varsinkin hänen "causerie'nsa",juttelunsa, joita hän kokonaisen vuosikymmenen kuluessa nimimerkillä"Argus" kirjoitteli, saavuttivat paljon lukijoita ja suurta suosiota.Tämä hänen toimintansa aikakauskirjallisuuden palveluksessa, johonyhteen aikaan kuului valtiollistenkin artikkelien laatiminen, käsittietenkin vuodet 1868-1875.
Paljoa pysyväisemmällä halulla ja suuremmalla menestyksellä Berczikkuitenkin on työskennellyt näytelmäkirjallisuuden alalla, ollen yksiUnkarin tuotteliaimpia ja paraimpia huvinäytelmänkirjoittajia. Eteväntekotavan, erinomaisen kekseliäisyyden ja sattuvan luonteenkuvauksenohessa hän varsinkin raittiilla, alkuperäisellä, kansanomaisellahuumorillaan on voittanut yleisön tunnustuksen ja suosion. "Berczikon", sanoo eräs unkarilainen kirjallisuudenarvostelija, "herttaisenmielialan, viattoman leikillisyyden runoilija. Hänellä on tarkka silmähuomaamaan nykyajan yhteiskunnallisen elämän ilmiöitä ja suuri kykyniitä elävästi esittää. Hän liikkuu Unkarin keskisäädyn iloissa jasuruissa, tuon säädyn, joka on omituinen sekoitus aatelia, porvareja jan. s. latinalaisia. Hänen runottarensa viihtyy paraitenkaupunkilaispiireissä, vaikka se toisinaan lähtee maaseudullekin senkirjavasta kansanelämästä aiheita etsimään. Berczik on kadehdittavanpilvetön luonne, joka kuvailee elämää ainoastaan mikäli se näyttääviehättävältä. Hänen miehevää vakavuuttaan pitää sulavana hänen kevytverensä. Hän saattaa yhtaikaa hymyillä ja rypistää otsaansa. Hänennuhdesaarnansa tahtovat huvittavalla tavalla parantaa, hän ei heilutaruoskaa, vaan koettaa makeisilla saada pahantapaisia lapsia siivoiksi.Ei hän myöskään paljasta mitään märkää-tekeviä haavoja, tunnusteleevain tutkivin sormin kaikenlaisia yhdyselämän migränejä (päänsärkyjä).Hän ei pauhaa syntejä vastaan, vaan viepi hairaukset ad absurdum(osottaa ne mielettömiksi). Mitä hän tuo esiin, jää alati iloiseksileikiksi, hänen kappaleensa päättyvät aina päivänpaisteesen."
Berczikin ensimmäinen kappale, joka jo 1862 esitettiinKansallisteatterissa, oli 1-näytöksinen huvinäytelmä "Ei ole mammaa".Vielä samana vuonna joutui näyteltäväksi "Aatami ja Eeva", joka