Produced by Juha Kiuru
Kirj.
H. G. Wells
Suom. Lyyli Vihervaara
Tampereella 1917,
Tampereen Kirjapaino-Osakeyhtiö.
I. Johdanto.
II. Kone.
III. Aikakulkija palaa.
IV. Aikakulku.
V. Kultainen aika.
VI. Ihmiskunnan iltarusko.
VII. Äkkinäinen isku.
VIII. Selitys.
IX. Morlokit.
X. Yön saapuessa.
XI. Vihreä porsliinipalatsi.
XII. Pimeydessä.
XIII. Valkoisen sfinksin ansa.
XIV. Seuraava näky.
XV. Aikakulkijan paluu.
XVI. Kertomuksen jälkeen.
Epiloogi.
Johdanto.
Aikakulkija (sitä nimeä sopii meidän hänestä käyttää) selittelimeille paraikaa erästä syvällistä kysymystä. Hänen harmaat silmänsäloistivat ja välkehtivät, ja hänen muuten kalpeat kasvonsa punottivatja näyttivät eloisilta. Valkea paloi iloisesti, ja hopealilja-lampuistasädehtivä pehmeä valo tavoitteli meidän laseissamme tavantakaa esiinvilahtelevia kuplia. Tuolimme, jotka olivat hänen keksintöänsä,paremminkin meitä hyväillen syleilivät kuin sallivat istua, ja meitäympäröi tuollainen herkullinen päivällisen jälkeinen ilmakehä,jolloin ajatus liitää suloisen vapaana täsmällisyyden kahleista. Jatällä tavoin hän sen esitti meille — tehostaen sanojansa laihallaetusormellaan viittoillen — meidän veltosti ihaillessamme hänen suurtakekseliäisyyttään ja hänen vakavuuttaan tähän uuteen paradoksiinnähden, jona me sitä pidimme.
"Teidän tulee nyt tarkoin seurata minua. Minun on nyt vastustettavaparia jotenkin yleistä käsitystä. Niinpä esimerkiksi väitän, ettägeometria perustuu erääseen väärinkäsitykseen".
"Siitä ei meitä niinkään helposti saada vakuutetuiksi", huomautti
Filby, punatukkainen, väittelynhaluinen mies.
"En aio pyytää teitä hyväksymään mitään ilman järkevää syytä. Piankyllä myönnätte sen verran kuin tarvitaankin. Tiedätte tietysti,että matemaattista viivaa — viivaa, jonka paksuus on nolla — eitodellisuudessa ole olemassa. Opetettiinhan se teille koulussa? Eikäliioin matemaattista pintaa. Nämä ovat pelkkiä käsitteitä".
"Aivan niin", sanoi sielutieteilijä.
"Eikä kuutiokaan, jolla on vain pituus, leveys ja paksuus, voitodellisuudessa olla olemassa".
"Sitäpä minä vastustan", sanoi Filby. Tottahan kiinteä esine onolemassa. Kaikki todelliset esineet …"
"Siten ajattelevat useimmat ihmiset. Mutta odotapas hiukan! Voikosilmänräpäyksellinen kuutio olla olemassa?"
"En jaksa seurata ajatustasi", sanoi Filby.
"Voiko kuutio, jonka olemassaolo ei hetkeäkään jatku, todella ollaolemassa?"
Filby alkoi miettiä.
"Jokaisella todellisella esineellä", jatkoi aikakulkija, "täytyyluonnollisesti olla neljä ulottuvaisuutta: pituus, leveys, paksuusja — jatkuvaisuus. Mutta erään luontaisen heikkoutemme takia, jonkaaivan heti tahdon teille selittää, olemme taipuvaiset jättämääntämän tosiseikan huomioon ottamatta. On olemassa todella neljäulottuvaisuutta, joista kolmea sanomme avaruusulottuvaisuuksiksi,ja neljäs on aika. Mutta olemme taipuvaiset tekemään epätodellisenerotuksen kolmen ensimäisen ja neljännen ulottuvaisuuden välillä, koskasattuu olemaan niin, että meidän tietoisuutemme liikkuu, ajoittainkeskeytyen, yhteen suuntaan tuota neljättä myöten elämämme alusta senloppu