Produced by Tapio Riikonen
Eerikki XIV ja Juhana III
Kirj.
Kansanvalistusseura, Helsinki, 1914.
Eerikki XTV ja Juhana herttua.
1. Juhana saapi herttuakunnan Suomessa.
2. Juhana herttuan hankkeet Vironmaalla.
3. Eerikki XIV tulee kuninkaaksi.
4. Vironmaa joutuu Ruotsin kruunun alle.
5. Juhana herttuan naimistuumat.
6. Juhana herttuan kosintamatka.
7. Juhana herttuan hovinpito Turun linnassa.
8. Ilmivihollisuus syttyy Juhanan ja Eerikin välillä.
9. Sota Juhana herttuan ja Eerikin välillä.
10. Juhana herttuan vankeus.
11. Ruotsalaisten ja tanskalaisten riidat.
12. Klaus Kristerinpoika Horn.
13. Hornin viimeinen retki.
14. Eerikki kuninkaan mielisairaus.
15. Eerikin luopuminen kruunusta.
Juhana kuningas.
1. Viha Juhanan ja Venäjän tsaarin välillä ja sen syyt.
2. Piispa Juustenin lähettiläsmatka Venäjälle.
3. Maunu Liivinmaiden kuningas.
4. Hannu Bolje Paidelinnassa.
5. Saksalaiset palkkasoturit Haapsalossa.
6. Räävelin toinen piiritys.
7. Pontus De la Gardie valloittaa Käkisalmen.
8. Pontus De la Gardie ajaa venäläiset Vironmaalta ja valloittaa
läntisen Inkerin.
9. Retket Aunuksenmaalle.
10. Pontus De la Gardien kuolema.
11. Sigismund tulee Puolan kuninkaaksi.
12. Kaarle Horn Narvassa.
13. Kankaisten Hornit.
14. Sotametelit Pohjan perillä.
15. Juhana kuninkaan liturgia.
16. Juhanan kuolema.
Viiteselitykset.
1. Juhana saapi herttuakunnan Suomessa.
Vaikka valtakunta Kustaa Vaasan loppuaikoina oli hyvässä voimassa jakunnossa, niin epäluuloiseksi ja araksi tullut vanhus näki kuitenkintulevaisuudessa kaikellaisia mustia aaveita. "Aika tulee", lausui hänviimeisessä puheessaan säädyille, "jolloin Ruotsin lapset mielelläänkaivaisivat minut mullasta, jos voisivat." Valitettavasti tämä ennustushyvinkin pian toteutui, ja osaksi juuri yhden Kustaan säätämän säännönvuoksi, josta hän oli toivonut paljon hyvää.
Samassa näet, kun vanhin poika Arbogassa määrättiinkruununperilliseksi, kuningas vakuutti myös säätyjen päätökselläerinäiset perinnölliset aluskunnat muillekin pojilleen. Näissäherttuakunnissaan piti heidän saada hallita ja vallita melkeinitsenäisesti. Se vain oli ehdoksi pantu, että heidän piti aina ollaRuotsin kuninkaalle uskollisia ja vaadittaessa antaa sotavoimansahänelle avuksi.
Tätä laitosta säätäessään taisi Kustaa Vaasalla olla kahdellainentarkoitus. Ensiksikin hän tahtoi myös nuoremmille pojilleen,[1] joitahän rakasti enemmän kuin vanhinta, jättää korkeamman arvon ja suuremmanvallan. Ja toiseksi luuli kuningas tällä tavoin vielä paremminvahvistavansa sukunsa nuorta valtaa, kun jokainen hänen pojistaankoroitettaisiin tavallisen aatelismiehen yläpuolelle. Sittenhän mukasitä pikemmin unohtuisi, että Vaasat olivat ennen olleet vain muunaatelin vertaisia. Muuten niin viisas hallitsija ei huomannut, ettätämmöisestä vallan jaosta välttämättömästi piti syntyä eripuraisuuttaveljesten välillä.
Oikeastaan olisi herttuain pitänyt saada osansa vasta isän kuoltua,jolloin vanhinkin veli oli perivä kruunun. Mutta Kustaa tahtoi itsesaada antaa herttuakunnan rakkaimmalle,