Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1912.
laajan kotiseutuni eteville ihmiskuvaajille heidän täyttäessään viisikymmentä vuotta
kunnioittaen
Metsäläinen
Isällinen päätös
Luostarikirkon edustalla
Kirkossa
Luostarimuurien sisällä
Uneksija
Kohtaamisia
Luostari saa tietoonsa uuden pappismunkin
Sisar Kaarina saa kuulla erään uutisen.
Toistensa kuuluvissa, mutta ei näkyvissä
Sairastuvassa
Lähentymistä
Salarippi
Nuoruus ottaa oikeutensa takaisin
Piispantarkastus
Loppukatsaus
"Ja sen minä sanon sinulle, kanttori, että sanokoon piispa mitähyvänsä, niin Kerttulia minä en aja pappilasta pois, en!"
Ja isä Mikkeli, Jämsän seurakunnan kuratus eli kirkkoherra, lyödäjäräytti turpean nyrkkinsä pöytään, niin että juuri täytetystäkatajahaarikasta läikähti olutta myllylaudalle. Vaikka vasta olipuolenpäivän aika, istuivat he kanttorin kanssa ryypiskellen japelaten jälkimäisen tuvassa. Ikkunalauta oli työnnetty auki jaulkoa löyhähteli vasta niitetyn heinän tuoksu ja kuului pääskystenluritusta.
"Se on minun for-for-siiani [forsia-nimellä kutsuttiinkatolisaikuisten pappiemme emännöitsijä-jalkavaimoja] ja sitä eipappilasta aja muut kuin minä ja minä en aja", jatkoi isä Mikkelisammaltaen ja korottaen luonnottomasti forsia-sanan loppuosan.
Kanttori, joka oli jo yhtä humalassa, odotti suunvuoroa ja alkoisen saatuaan rentoilla eilisellä kalansaaliillaan. Mutta kuratuskeskeytti hänet heti alkuun, änköttäen:
"Elä, elä, elä sinä kanttori… kyllä minä ne sinun kalansaaliisitunnen…"
Kanttori korotti ääntään ja koetti saattaa kalastuskertomuksensaloppuun, mutta silloin ilmestyi ikkuna-aukon taakse joku, jokavarjosti heiltä päivänvalon, ja kumpikin vaikenivat he yhtaikaa.Siellä seisoi keski-ikäinen tanakkatekoinen vaimo, selässään isokontti ja huivi työnnettynä niskaan. Hän kurkisti sisälle, katsahtivuorotellen kumpaankin mieheen ja kysyi:
"Onko se pappi täällä, kun sanoivat sen tulleen kanttorin tuvalle?"
"Tässä!" sanoi isä Mikkeli, lyöden kämmenensä pöytään "mitäs sinullaon minulle asiaa?"
"No kun olisi tuo poika ristittävä, ettei hänen nyt ihan pakananatarvitsisi lähteä maailmaa kiertämään", vastasi vaimo siirtyen hiemansyrjään, jolloin hänen takaansa tuli näkyviin noin nelitoista vuotiaspoika. Sillä oli päällään aikamiehen sarkamekko, jonka hihat olikääritty vahvoiksi mykkyröiksi. Selässään hänellä oli vahvatekoinenjousi ja olkapäille ulottuvaa tukkaa piti koossa pieni ja partaatonsarkanaapukka, joka oli pyöreä kuin pallonpuolikas. Hänen vilkkaatsilmänsä välähtelivät eloisasti, kun hän äitinsä takaa uteliaastikurkisti sisälle kanttorin tupaan.
"Mitä, tuoko tuossa?" kysyi kuratus tuimasti, osottaen sormellaanpoikaa.
"Ka se juuri", myönsi äiti.
"No olette te jämsäläiset!… Miksei sitä aikanaan ol