Produced by Tapio Riikonen
Kalevala
Kirjoittanut
Weilin ja Göös, Helsinki, 1885.
Saanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kilpapalkinnon 1881.
Esipuhe.
Johdanto.
I. Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta.
I. Kalevalan yhtenäisyys.
II. Kalevalan runollinen kauneus ylimalkaan.
III. Väinämöinen.
IV. Ilmarinen.
V. Pohjan neito.
VI. Lemminkäinen.
VII. Aino.
II. Kalevalan runoin löytöpaikat.
I. Kalevalan runot Suomen kielen alueella.
II. Kalevalan runot Vironmaalla.
III. Kalevala verrattuna toisten kansain taruihin.
I. Kalevalan kaltaiset aineet Suomen heimokunnassa.
a. Lappalaisissa.
b. Volgan ryhmässä.
c. Perman ryhmässä.
d. Ugrilais-ryhmässä.
II. Kalevalan kaltaiset aineet ural-altailaisen sukukunnan
muissa heimoissa.
a. Samodejeissa.
b. Tatareissa.
c. Mongoleissa.
III. Kalevalan kaltaiset aineet indo-germaanilaisessa
heimokunnassa.
IV. Kalevalan aineet Slavilaisissa.
IV. Kalevalan synty.
I. Missä Kalevala on syntynyt?
II. Miten on Kalevala saanut nykyisen muotonsa?
I. Sampojakso liitteineen.
II. Väinämöisen ja Ilmarisen kosinnat.
III. Lemminkäis-runot.
IV. Kullervon runot.
V. Aino-jakso.
III. Milloin syntyi Kalevala?
IV. Onko Kalevalan perustus historiallinen vai
jumalaistarullinen?
V. Yhtenäisten sankarirunoin synnystä ylimalkaan.
Oikaistavia.
Viiteselitykset.
Lukuvuonna 1874-5 pidin Helsingin nais-akatemiassa luentoja suomalaisenkirjallisuuden historiasta, joita varten olin tutkinut Kalevalan niinhyvin kaunotieteellistä arvoa kuin myös syntymishistoriaa. Siinä tämänteoksen alku. Sittemmin, kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seura olijulistanut kilpapalkintoja annettavaksi 50-vuotisjuhlansa johdosta,rupesin kirjoittamaan luentoni uudestaan, uudistettuin laveampaintutkimusten perästä. Määrä-ajaksi valmistui ainoasti kaunotieteellinenkatsahdus ynnä joku osa vertauksista muiden kansojen taruihin. Työnlaveus ja myöhemmin tarpeelliseksi nähty perinjuurinen tutkimustavanmuutos, joka taas teki kaikkein runovarain läpikatsomisenvälttämättömäksi, ovat sitten viivyttäneet lopullisen valmistumisentähän saakka.
Pitkä, välillä kulunut aika, myöhemmin käsille tulleet uudet runovaratja varsinkin yllämainittu tutkimustavan muutos ovat tehneet, että olenhavainnut koko joukon erehdyksiä 1881 saakka painetuissa arkeissa.Useimmat niistä olen uudesti painattamalla poistanut, mutta muutamatpienemmät ynnä pari myöhempiinkin arkkeihin sattunutta erehdystäainoasti huomauttanut tähän liitetyssä oikaisuluettelossa.
Mitä kaunotieteelliseen osaan tulee, moitittaneen kenties, ettensitäkin ole kokonaan muodostanut käsikirjoitusten perustukselle.Mutta mielestäni on Kalevala nykyisessä muodossansa — annas olla ettäsiihen Lönnrot'inkin käsi on johonkin määrään vaikuttanut — jo niinvakaunut, ettei sitä taideteoksena sovi arvostella muuten kuinjuuri tämmöisenään. Paitsi sitä on Lönnrot kokoonsovittaessaan,järjestäessään