Produced by Tapio Riikonen
PIETAR PATELIN eli SUKKELA ASIANAJAJA
Ilveilys kolmessa näytöksessä
Franskasta suomentanut P. Hannikainen.
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1864.
Painoluvan antanut: G.F. Aminoff
Wilhelm, kauppamies.
Waltter, hänen poikansa.
Victor Patelin, asianajaja.
Rouva Patelin.
Henrika, Patelinin tytär.
Bärttylin, tuomari.
Antti, Wilhelmin paimenpoika.
Kati, Patelinin piika.
Kaksi talonpoikaa.
Ensimäinen kohtaus.
Herra Patelin (yksin). Se on päätetty; ihan tänään, vaikka minulla eiole yhtä penniä, minun täytyy saada uusi vaatteus. Todellaki, ihmisetsanovat oikein, että se on yhdentekevä olla saita tahi köyhä. Ken hiis,joka näkee minun näissä vaatteissa, tuntisi minua asianajajaksi. Ei,paremmin voisivat luulla minut koulumestariksi. Siitä on kaksi viikkoakun läksin kotikylästäni ja tulin tänne, toivoen täällä menestyäasioissani paremmin. Ne sensiaan yhäti pahenevat. Tuossa yhdelläpuolellani mulla on naapurina tuttava piirikunnan tuomari, eikäpienintäkään juttua. Toisella puolella rikas veran kauppias, eikäpenniä millä ostaisin huononkaan vaatteuksen. Voi sinua Patelin parka!millä sinä nyt tyydytät vaimosiki, joka välttämättömästi tahtoo sinunnaittamaan tytärtäsi. Ken hänestä nyt huolii, nähdessä sinua noissarytkissä. Sinun täytyy rumasti käydä toimeen käsin. Niin, jos koettasinsaada velaksi verkasen takin tuon naapurimme Wilhelmin puodista. Kunhanma kerran ulkonaisesti näytän rikkaalta mieheltä.
Toinen kohtaus.
Kati. Rouva Patelin. Herra Patelin.
H. Patelin. Vaan tuossa tulee vaimoni piikoinensa, puhellen minunvaate-asioistani. Saas kuulla mitä he niistä sanovat.
(Syrjäytyy).
R. Patelin. Noh, tuleppas tähän, Kati, minä en voinut sinua puhutellakammarissani, pelosta että se mieheni rutale voisi kuulla.
H. Patelin. Jopa.
R. Patelin. Sinun täytyy suorastaan sanoa mistä tyttäreni saa ne koriatvaatteet joissa hän käypi.
Kati. Noh! rouva, isäntähän ne hänelle antaa.
R. Patelin. Isäntäkö! hän ei saa vaatteita itselleenkään.
H. Patelin (syrjässä). Se on totta.
R. Patelin. Minä ajan sinun pois, etkä ole enää Antin morsiankaan, joset puhu totta.
Kati. Voi hyvä rouva, kun minun täytyy se teille sanoa. Waltteri,teidän naapurin, sen riitaan verkakauppian ainoa poika rakastaa mamseliHenrikkaa ja lahjoittelee sille vähän väliä.
H. Patelin (syrjässä). Tyttäreni ammentaa samasta lähteestä johonminulla on aikomus mennä.
R. Patelin. Vaan mistä Waltteri saa ne lahjukset? Hänen isänsä on rikassaituri, mikä hänelle ei anna mitään.
Kati. Kuulkaapas rouva, kuin isät eivät anna lapsilleen mitään, niinlapset varastavat, se on ihan tavallista ja Waltter tekee muidenmukaan.
R. Patelin. Noh, vaan miksi hän ei tule tytärtäni kosioimaan.
Kati. Sen hän jo olisi tehnytki, mutta hän pelkää isänsä ei siihensuostuvan, syystä, jos ette pahastu, että isäntä aina käy niinhuonoissa vaatteissa. Se muka todistaa huonoja asioita.
H. Patelin. Sen minä tahdonki korjata.
R. Patelin. Minä kuulin jotai,