Produced by Tapio Riikonen
Työväen Sanomalehti Oy, Helsinki, 1906.
Työväen kirjapainossa.
Muistelmani kolmitoista vuotisesta elämästäni Pähkinälinnassa ovatkirjoitetut yleispiirtein, antaakseni lukijalle käsityksen noidenvuosien tärkeimmistä tapauksista. Luoda tarkka kuva näin pitkästäelämän ajasta, jolloin on niin paljon eletty sisäisesti ja niin vähänulkoisesti, on hyvin vaikeata. Sen saattaisi ehkä tehdä toisenlaisissaolosuhteissa ja toisenlaisen mielialan vallitessa, kuin nykyinenkirjoittajan on. Olenkin, näin ollen, tähän merkinnyt vain huomatuimmattosi-asiat, vaikkakin pienemmätkin asiat, jotka joka päivä lakkaamattasielua rasittivat, ehkäpä sittenkin olivat kauheimpia ja varsinkin kunniistä ei saattanut millään tapaa vapautua. Mutta kertomuksenitällaisenakin antaa jonkinlaisen käsityksen Pähkinälinnan vankilasta.
Pähkinälinnassa on kaksi vankilaa — vanha ja uusi. Jälkimäinen ottivastaan ensimmäiset uhrinsa v. 1884. Sitä ennen oli linnassa vainpieni, yksikerroksinen vankila, johon saattoi sijoittaa vainkymmenkunta vankia, tämä rakennus seisoo vieläkin. Tämä ei ole sehistoriallinen vankila, mutta sen paikalle noin kolme tai neljäkymmentävuotta ennen uutta vankilaa rakennettu; historiallisesta vankilasta onenää jälellä vain yksi tornikoppi [Luultavasti se, jossa IvanAntonovitsh säilytettiin. Suom. muist.] nykyisen vanhan vankilankylkeen yhdistetty.
Siitä, ketä tuossa vanhassa vankilassa ennen meidän tuloammesäilytettiin, minä en onnistunut tietoja saamaan. Meidän ensimmäisinäseitsemänä vuotena käytettiin sitä karsserina; sinne suljettiin myöskinsairaat vangit sekä kuolemaan tuomitut. Siellä niinikään säilytettiinuudet vangit ensimmäiset kolme tai neljä kuukautta jotta saatettaisiinpitää vangit rangaistuksen ensi aikoina mahdollisen ankarammanjärjestyksen alaisina. Kuutena viimeisenä vuonna pidettiin siellätyöverstaita, joissa vangit työskentelivät, mutta tällöinkin, kunnähtiin tarpeelliseksi eristää jokin vanki toisista, lakkautettiinverstoissa työt ja huoneet muutettiin taas kopeiksi. Tämän vankilanpihalla toimitettiin mestaukset; viime vuosina istutettiin pihaankeittiökasveja ja puita. Tämä piha on vanhan vankilan etupuolella;vankilan takana on sitäpaitsi pienempi piha, ja tähän pieneen pihaanpäin ovat sekä vankilan ikkunat kuin myöskin sen tornikomeron ikkuna,jossa komerossa säilytettiin Ivan Antonovitsh. Eristetyt vangit saivatlyhyen ulko-ilmassa oleskeluaikansa olla tässä, pienemmässä pihassa.Vanhaan vankilaan vie vain yksi käytävä ja sekin uuden vankilanpihasta, joten aina saatoimme ikkunoistamme nähdä milloin vanhaanvankilaan vietiin eristettyjä tai uusia vankeja. Vanhan vankilanympärillä on historiallinen muuri. Uusi vankilarakennus on tiilistärakennettu kaita, pitkä, tiilinvärinen, kaksikerroksinen rakennus,ikkunat pienet ja niissä himmeät ruudut. Uuden vankilan pihalla onniinikään ryytimaa sekä vankein kävelypaikat.
* * * * *
Aikana, jota kertomukseni koskee, oli Pähkinälinnan vankilassakaikkiaan neljäkymmentäkahdeksan henkeä. Näistä mestattiin kaksimiestä, itsemurhan teki kaksi miestä ja yksi nainen, seitsemän miestätuli hulluksi, joista sittemmin kolme kuoli, tauteihin kuoli kymmenenmiestä, Siperiaan lähetettiin kuusi miestä, Sahalinille lähetettiinyksi mies ja yksi nainen ja vankilaan jäi seitsemäntoista miestä jayksi nainen.
Kun Pietari-Paavalinlinnan Aleksejevskin varustuksen vankila v. 1882lakkautettiin siirrettiin sieltä vangit, yhdeksän henkeä, Pähkinälinnanuuteen vankilaan. Vangit olivat kaikki hyvin kurj