Kirj.
Suom. Urho Kivimäki
WSOY, Porvoo
1918.
SISÄLLYS.
1. Rusalkan perikato. — Ensimäiset tutkimukset ja huhut
2. Rusalka löydetty! Matka Pohjolaan. — Pietarissa
3. Diplomaattisia vastuksia
4. Tulo Helsinkiin. Uusia vaikeuksia Viaporissa
5. "Vain kuollut hylje"
6. Jälkimaininkeja. Arvostelua, lupauksia ja venäläistä toveruutta
7. Kotiutuminen. Uutteraa kirjevaihtoa ja mitä hämmästyttävimpiä
uutisia
8. Muistiinpanot. Rusalkan kamppailu elämästä ja kuolemasta. Perikato
9. Tuhoiskun jälkeen. Mereen suljettuna
10. Mereen suljettuna
11. Mereen suljettuna. Yksityisluontoinen tunnustus
12. Mereen suljettuna. Tunnustus, joka ei ole varsin yksityistä laatua.
Loppu
13. Selvittäviä mietiskelyjä. Uusia mahdollisuuksia valaista kysymystä
14. Everstinrouva Dorshinski ja hänen ajutanttinsa. Ratkaisu
Ranskan merimiespiireissä herätti mitä vilkkainta mielenkiintoa muuansähkösanoma, joka saapui kesken niitä suurenmoisia valmistuksia, joillaVenäjän laivasto-osasto aiottiin ottaa vastaan, kun tämä v. 1893 tekiunohtumattoman vierailumatkansa Touloniin. Sähkösanomaan sisältyi seonnettomuusviesti, että muuan Venäjän Itämeren-laivaston monitori olikadonnut jäljettömiin ja sen mukana koko laivaväki, satakuusikymmentämiestä. Onnettomuus oli tapahtunut pimeänä myrskyisenä syysyönäSuomenlahdella. Monitori Rusalka oli yhdessä erään panssarilaivankanssa lähtenyt Tallinnasta höyrytäkseen Helsinkiin, mutta vainjälkimäinen saapui päämääräänsä.
Cherbourgin upseeriklubi lähetti heti valitussähkösanoman Kronstadtiin,ja Revue Marinen toimitus asettui kosketuksiin asianomaisenvenäläisen viraston kanssa saadakseen varmoja ja ammattimiehille mitämielenkiintoisimpia tietoja tuhoutuneitten kohtalosta. Tuloksetta —valaisevia tietoja ei tullut. Tämä ei johtunut venäläisistäviranomaisista, jotka tosin ovat tunnetut siitä, etteivät suosi taihelli sanomalehtityötä — tällä kerralla tuloksettomuus johtuiSuomenlahdesta, joka ei luovuttanut mitä se kerran oli syliinsäsaaliiksi saanut. Niin, sen verran oli toki saatu selville, ettäRusalka oli painunut pohjaan lähellä Suomen pääkaupunkia, Helsinkiä,ajauduttuaan varmaankin johonkin vedenalaiseen kariin, joita näillävesillä on lukemattomia ja jotka ovat, eivät vain luonnollisenarantasuojana vihollisia vastaan, vaan myöskin haittana rauhallisellelaivakululle ja Venäjän omalle sotalaivastolle. Haaksirikko todettiinsiten, että maihin ajautuneesta venheestä, jossa oli Rusalkan nimi,löydettiin merimiehen ruumis, mutta hän olikin ainoa laivansatakuusikymmenisestä miehistöstä, jonka meri huostastaan luovutti.Joukko monitoriin kuulunutta kansirihkamaa ajelehti sinne tännerannoille, mutta itse jättiläisestä ja sen muusta miehistöstä ei nähtyjälkeäkään sinä syksynä.
Tietysti tällainen lievimmin sanoen salakähmäinen täydellinenhäviäminen synnytti monenmoisia huhuja, ja Venäjällä, missätaikauskolla vielä on huomattava sija, ei voitu olla tekemättäomituisia yhdistelmiä monitorin nimen ja salaperäisen luonnottaren,Rusalkan, ja tämän yhtä salaperäisen kohtalon kanssa.
Rusalka on naishaltia, joka asust