TUHANNEN JA YHDEN YÖN
TARINOITA III
Toimittanut
Helmi Krohn
Nuorten Kirjoja N:o 18.
Viisikymmentä kuvaa.
Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, 1920.
SISÄLLYS:
Päivä kalifina.
Kalastaja ja henki.
Epäilevä sulttaani.
Pieni tuomari.
Kuningas Mahmud ja leipuri.
Päivä kalifina.
Kalifi Harun al Rashidin aikana eli Bagdadissa kauppias, joka oli hyvinrikas ja hyvin itara.
Hänellä oli yksi ainoa poika, jonka nimi oli Abu Hassan. Häntäkasvatettiin hyvin ankarasti. Hän sai käydä huonoissa vaatteissaaivankuin köyhän miehen poika ja syödä yhdessä työmiesten kanssa;huvituksia ei tullut koskaan kysymykseenkään, mutta sen sijaan hän saiselkäänsä ja nuhteita, jollei hän kyllin ahkerasti työskennellyt.
Usein Abu Hassan ajatteli alakuloisena toisia nuoria miehiä, jotkakävivät hienosti puettuina ja elivät iloista elämää, vaikka heidänvanhempansa olivat paljoa varattomammat kuin hänen omansa, ja hän olisimielellään antanut puolet perinnöstänsä, jos hän olisi saanut ollaheidän asemassaan.
Mutta kun Abu Hassan oli viidenkolmatta vuoden vanha, kuoli hänenisänsä. Poika oli vihdoinkin vapaa ja sai käyttää suurta omaisuuttansamiten itse vain halusi.
Nyt hän tahtoi nauttia elämästä. Mutta olipa hän noina puutteen jakärsimyksen aikoina oppinut yhtä ja toista ja tullut varovaisemmaksi,kuin mitä hän muuten varmaan olisi ollut, ellei hän olisi tuntenutrahan arvoa.
Eräänä aamuna hän meni äitinsä luo, jota hän hellästi rakasti, ja kysyihäneltä neuvoa, miten hän parhaiten järjestäisi elämänsä. Hän sanoitahtovansa elää yhtä iloisesti ja huolettomasti kuin muutkin nuoretmiehet. Mutta hän pelkäsi, ettei hän voisi elää varojensa mukaan kerranvauhtiin päästyänsä ja siksi hän päätti jakaa omaisuutensa kahteen yhtäsuureen osaan. Toisen osan varoistaan hän käyttäisi maatilojenostamiseen, joita ei ollut helppo myödä, ja toisen osan huvituksiinsa.Jos hän kadottaisikin sen osan omaisuuttansa, niin se ei olisi niinvaarallista. Olihan hän joka tapauksessa saanut elää iloisesti, jajäljelle jäisi sittenkin niin paljon, että hän saattaisi elää rauhassalopun elämäänsä.
Äiti taputti poikaansa päälaelle ja arveli, että hän teki oikein. Häniloitsi siitä, että poika, jonka koko lapsuus oli ollut niin ilotonta,saisi nyt hiukan korvausta, ja ajatteli vain ilolla poikansahuvituksia, vaikka ne riistivätkin häneltä hänen seuransa.
Poika tekikin niinkuin hän oli sanonut, osti maatiloja puolellaomaisuudellaan ja käytti toisen puolen huvituksiin.
Nytpä vasta iloinen elämä alkoi. Hän otti osaa jos jonkinlaisiinhuveihin. Hän antoi koristaa talonsa kallisarvoisilla matoilla,huonekaluilla ja taloustarpeilla. Hän hankki itselleen hienojavaatteita ja jalokiviä, ja ystäviä hän sai vaikka kuinka paljon.
Vihdoin vanhan äidin mielestä talo kävi liian rauhattomaksi, silläjuhlia ja huvituksia riitti siellä yöt päivät, ja hän muutti asumaanpieneen taloon, jonka hän omisti kaupungin laidassa. Mutta silloin AbuHassanin elämä muuttui vieläkin hurjemmaksi. Sellaisia juhlia kuinhänen talossansa ei ennen oltu nähtykään, ja kaikki rikkaat nuoretmiehet etsivät kilvan hänen seuraansa, sillä ei missään ollut niinhauska olla kuin hänen luonansa. Sellaista