Kirj.
Rabindranath Tagore
Sumentanut
J. Hollo
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1922.
Rabindranath Tagore
Ensimmäinen luku
Bimalan kertomus I—III
Toinen luku
Bimalan kertomus IV—V
Nikhilin kertomus I—II
Sandipin kertomus I
Kolmas luku
Bimalan kertomus VI
Sandipin kertomus II—III
Neljäs luku
Nikhilin kertomus III
Bimalan kertomus VII—X
Sandipin kertomus IV—VI
Viides luku
Nikhilin kertomus IV—V
Bimalan kertomus XI—XIII
Nikhilin kertomus VI—VII
Kuudes luku
Nikhilin kertomus VIII—IX
Sandipin kertomus VII
Seitsemäs luku
Sandipin kertomus VIII—X
Kahdeksas luku
Nikhilin kertomus X—XI
Bimalan kertomus XIV
Yhdeksäs luku
Bimalan kertomus XV—XVII
Kymmenes luku
Nikhilin kertomus XII—XIV
Bimalan kertomus XVIII—XIX
Yhdestoista luku
Bimalan kertomus XX—-XXII
Kahdestoista luku
Nikhilin kertomus XV—XVI
Bimalan kertomus XXIII
Rabindranath Tagore on nykyisen Intian klassillinen kirjailija, syntyiKalkutassa toukokuun 6 p:nä 1861. Hän kuului vanhaan intialaiseenylimyssukuun ja sai huolellisen kasvatuksen, jota vielä täydensivuoden opiskelu Englannissa. Kotimaahan palattuaan hän otti haltuunsaBengalissa, Ganges-virran rannalla sijaitsevan maatilansa ja syventyikirjallisiin harrastuksiin. Jo aivan nuorena hän julkaisi runojaanja saavutti pian kuuluisuutta. Hänen nuoruudenrunonsa ovat hehkuviarakkauslauluja, jotka herättivät aistillisuutensa takia suuttumustaoikeaoppisissa hinduissa, mutta myöhemmin hänen runoutensa syventyija sai uskonnollisen ja filosofisen luonteen. Hän sai voimakkaitavaikutteita vanhoilta intialaisilta kirjailijoilta ja isältäänDebendranath Tagorelta, joka oli tunnettu syvällinen ajattelija jaintialaisen uskonnollisen yhteisön uudistaja ja järjestäjä.
Rabindranath Tagore on kirjoittanut bengalinkielellä kaikkiaankuutisenkymmentä teosta, romaaneja, runokokoelmia, näytelmiäja esseitä, joista useat hän julkaisi myös itse toimittaminaanenglanninkielisinä käännöksinä. Hänen teoksensa todistavatperinpohjaista ihmisluonteen, erityisesti naisten ja lastensielunelämän tuntemusta. Hänen elämänkatsomuksensa on optimistinen,hänen vakaumuksensa on, että ihmiskunnan kehitys kulkee kohti hyvää.Elämän mahtavimpana liikkeellepanevana voimana on rakkaus, rakkausJumalaan ja lähimmäisiin. Hän uskoo ihmishengen sopusointuiseenyhteyteen Jumalan kaikessa läsnä olevan hengen ja luonnon kanssa.
V. 1913 kiintyi Euroopan huomio häneen. Silloin hän julkaisienglanninkielellä runokokoelmat Kasvava kuu, Gitanjali (EinoLeinon suomentamana julkaistu nimellä Uhrilauluja v. 1917) jaPuutarhuri (Eino Leinon suomentamana julkaistu v.1913) sekäesseekokoelman Sadhana (J. Hollon suomentamana julkaistu v. 1926).Samana vuonna hän sai Nobelin-palkinnon. Se herätti ensin yleistäihmettelyä, sillä Euroopassa pidettiin Tagorea vielä siihen aikaanvain jonkinlaisena kirjallisena erikoisuutena, mutta vähitellen onyhä enemmän ruvettu huomaamaan, että Tagorella on paljon ja painavaasanottavaa muillekin kuin itämaisessa kulttuuripiirissä eläville. Hänenkirjansa panivat eurooppalaiset syventymään itseensä ja arvioimaanuudestaan korkeana pidettyä meluista kulttuuriaan. Nyttemmin Tagorenteokset on käännetty useimmille Euroopan kielille, j