Produced by Tapio Riikonen
ja hänen matkansa Arabiassa
Kirj.
Werner Söderström, Porvoo, 1880.
1. Wallin'in nuoruus.
Niinkuin Suomen vanhain runojen Kaukomieli ei viihtynyt rauhaisen kodinyksitoikkoisessa elämässä, vaan halusi, ikävöi ulos etäisille retkille,missä uutta, outoa olisi nähtävänä, vastuksia, vaaroja voitettavana,niin näemme nytkin vielä keskessämme semmoisia luonteita. Niistätulevat, jos heidän halunsa saa oikean, ihmiskunnalle hyödyllisensuuntansa, nuo uskaliaat löytöretkeilijät, jotka, huolimattavastaantulevista surmista, tunkevat ennen tuntemattomien seutuin läpija laajentavat tietomme kaukaisista maista ja kansoista. Semmoisia eimyös ole Suomi ollut vailla; niistä on jo Kuvalehti ennen tuonut esiinM. A. Castrén'in ja A. E. Nordenskjöld'in. Nyt olisi heidän täydenvertaisensa, pelottoman Arabian tutkijan, Wallin'in vuoro.
Yrjö Aukusti Wallin syntyi Lokak. 24 p. 1811 Sund'in pitäjässäAhvenanmaalla. Tässä lapsuutensa ensimmäisessä kodissa hän luultavastisai rakkauden mereen ja meri-elämään, joka hänessä vallitsi kaikenhänen ikänsä. Tosin jätti hän Ahvenanmaan jo 7-vuotisena, koskahänen isänsä kruununvouti Israel Wallin v. 1818 tuli Turkuunlääninkamreeriksi. Mutta mielellään ja usein purjehti nuori Wallinsittemmin ylioppilaana joskus takaisin syntymäseudullensa. Koulussa olihän kumppalien kesken hyvässä maineessa pelottomuudestaan ja lujastaoikeudentunnostaan. V. 1829 yliopistoon päästyä, harjoitti Wallinlukujansa perinpobjaisesti, vaan kiirehtimättä. Enimmän aikansa panihän uuden-aikaiseen runolliseen kirjallisuuteen. Walter Scott'in,Shakespearen, Rousseaun, Göthen ja Schiller'in teoksia luki hänahkerasti, kutakin alkukielellänsä. Erittäinkin oli hän englantilaiseenkirjallisuuteen mieltynyt ja hyvin sen kieleenkin perehtynyt. Nämätrunolliset luvut antoivat vielä enemmän kiihoitusta hänensynnynnäiselle halullensa oudoille retkille, kaukaisille maille,erittäinkin Itämaille. Näihin aikoihin oli Wallin kumppalien seurassaerin-omaisen iloinen ja hilpeä; mentiinpä siinä joskus liiankinpitkälle. Hän oli päämiehenä kaikellaisissa veitikan-kepposissa,jotka eivät kuitenkaan aina olleet hienointa laatua. Omituinen,järkähtämätön hätäilemättömyytensä, luja ystävyytensä jaloukkaamattomat leikkipuheensa olivat yleisesti kiitetyt hänenmonien ylioppilas-ystäviensä kesken. Tiheään retkeili myös Wallinmerellä, käyden välistä yksinäänkin monen vuorokauden pituisillapurjehdusmatkoilla kaukaisissa saaristoissa. Samoin oli hän uskaliasuimari, lähtien jokapäiväisillä uimaretkillänsä monesti kauasulos selälle. Musiikkiakin harjoitteli hän mielellänsä ja oppiuseammanlaatuisia soittoja soittamaan. Tämä taito teki hänelle sittenmyöhemmin mahdolliseksi kirjoittaa muistoon useampia Arabialaistenlaulusäveliä, joiden erämaan kaltainen yksitoikkoisuus ei kuitenkaankovin hyväile länsimaisia korvia. Kaikesta ylläsanotusta näkyy, ettähänen halunsa oli enemmän luonnon ja elämän tutkimiseen, kuinkirjalukuun, vaikk'ei kuitenkaan sekään tullut laimin-lyödyksi.
Seitsemän vuotta ylioppilaana oltuaan suoritti Wallinmaisterintutkinnon; siinä hän ei tosin saanut kovin suuria arvosanoja,vaan arveltiin kuitenkin kumppalien kesken paraskykyiseksisen-aikuisista nuorista maistereista. V. 1839 tuli hän Itämaankirjallisuuden dosentiksi; se oli ensimmäinen askel hänen vastaisellaelämäntiellänsä. Kuitenkaan ei paljoa puuttunut, niin se olisi voinutkääntyä ihan toiselle suunnalle. Sillä kun akatemikko Sjögrén Pietarinakatemian puolesta haki nuorta Suomalaista, jota sopisi lähettääSiperian s