E-text prepared by Jari Koivisto

Note: Project Gutenberg has other volumes of this work. Kantele I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48176 Kantele III: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48201 Kantele IV: see https://www.gutenberg.org/ebooks/48202

KANTELE II

taikka

Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykysempiä Runoja ja Lauluja

Koonnut ja pränttäyttänyt

ELIAS LÖNNROT

Philosophian Candidati.

HELSINGISSÄ
Präntätty Waseniuksen luona Wuonna 1829.

        Muistinpa minäkin muinon,
        Lassa laulelin jotakin,
        Päiwät pitkät paimenessa,
        Illat kultaset kujilla;
        Waan jo on mennyt mielestäni,
        Murentunna muistostani,
        Sanat kaikki kaunihimmat,
        Laulut lapsuuden paraimmat.

SISÄLLÄPITO:

Wanhoja Runoja.

 Laulaja.
 Lemminkäinen.
 Kosion Lukuja.
 Kanteleen Synty.
 Kultaneito.
 Wanha Mehtämies.
 Kärppää pyytäissä.
 Orawaa pyytäissä.
 Repoa pyytäissä.

Wanhoja Lauluja.

 Kukkuja.
 Soutolauluja Lasta liekuttaissa.
 Paimenlauluja.
 Neitojen Lauluja.
 Miniän Lauluja.
 Muita Naisten Lauluja huoleissa.
 Jauhorunoja.
 Tyttö poislähteissä (Wanhempainsa kodista).
 Koditon.
 Huolellinen.
 Kadonnut.
 Kaipawa.
 Sotaan lähtiä.

Esipuhe.

Tämän Osan edelliseen jakoon saaduista Runoista owat Laulaja,Lemminkäinen, Kultaneito, Repoa pyytäissä Kerimaeltä; KanteleenSynty Enolta; Wanha mehtämies Juuwalta; Kärppää pyytäissä, Orawaapyytäissä Kitteeltä; Kosion Luwut Kerimäeltä, Kitteeltä, Ilomantsistaja Pielisjärweltä. Wanhoja Lauluja, joita minä jälkimmäiseen jakoonolen panettanut, laulowat tytöt ja waimot Ylimaassa joka kylässä.Halullisesti kirjotin minä niitä mitä missäkin paikassa synty, waanusein sain minä eripitäjistä, joidenka wäli toisinaan oli montakymmenkuntaa peninkuormaa, saman laulun melkein yksillä sanoilla.Näistä olen minä walinnut präntättäwäksi sen, joka mielestäni oliparas ja täydellisin, sillä jokaisellen minä en ole saanut tilaa.Saattawat nämät wanhat laulut olla wuosisatoja wanhemmat kuinluulisitkaan; tahi kuinka olisit net muutoin sillä lailla joutuneethajalle ja tulleet kansan yhteiseksi omaisuudeksi, jotei niitä jowanhoin aikoin esiwanhemmilta olisi laulettuna? Ainakin haastowatwanhat ihmiset heidän lapsena kuulleen niitä paljolta laulettawanja taitaneen sillon itekkin, mutta wuosien mennessä sanowat hemenneen muistonsakin. Ilmantuisi niitä wielä joksikin, jos jokuniitä kokoisi, waan muutaman ajan perästä on se toki myöhänen. Netehkä parahiten selittäwät, minlainen elämän muoto ja minlaiset tawatwanhana aikana Karjalan ja Sawon mailla oliwat.

Wanhoja Runoja.

Laulaja.

    Pohjolainen, pitkä poika
    Lappalainen, lieto poika,
    Weti wirsiä reellä,
    Saanilla sanoja saatto.
    Kilahti jalas kiwehen,
    Saani meiän salwamehen;
    Siitä mä sanoja sain,
    Kuorman wirsiä kokosin.
    Täytyykö tätä tupoa,
    Lainataanko lattiata?
    Toisin wirteni tupahan,
    Kantaisin katoksen alle.
    Kuin ei täytyne tupoa,
...