E-text prepared by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
Historiallinen murhenäytelmä
Kirj.
FR. v. SCHILLER
Suomennos saksasta
Isak Julinin Kustannusliike, Tampere, 1908.
Sen teon pidän minä erittäin merkillisenä ennen kuulumattoman rikoksen ja vaaran tähden.
Sallustius Katilinasta.
Tämän historian olen ottanut pää-asiallisesti kardinaali v. Retzinkirjasta Conjuration du Comte Jean Louis de Fiesque ja Histoire desConjurations, Histoire de Genes sekä Robertsonin Geschichte Karls V.nimisistä teoksista. Tapauksien ohessa käyttämääni vapautta puolustaaHamburgin näytelmätaiteilija, jos ei, niin minä ennen pidän omatmielikuvaelmani kuin tosiasiat viallisina. Salaliiton todellisenlopun, jossa kreivi toivojensa perillä onnettoman sattuman kauttahukkuu, täytyi kokonansa muuttaa, sillä näytelmän luonto ei salli sulansattuman tai välittömän kaitselmuksen kajoamista. Kovin ihmettelisin,miksi ei vielä kukaan murhe-runoilija ole tästä aineesta kirjoittanut,ellen löytäisi kyllin syytä juuri tässä epänäytelmällisessäpäättymisessä. Korkeammat henget näkevät teon juonteen ikäänkuinhienoina hämmähäkinsiimoina juoksevan koko avaran maailmanjärjestelmänlävitse ja kiintyvän kenties tulevan ja menneen ajan äärimmillerajoille, jossa ihminen ei näe muuta kuin ihan ilmeisen tosiasian.Mutta taiteilija katsoo kauvaksi näkemätöntä ihmiskuntaa, jota hänopettaa tahtoo eikä tarkkanäköistä kaikkivaltaa, jolta hän oppia saa.
Ryöväreissäni olen aineeksi ottanut huikentelevaisen tunteen uhrin.— Tässä etsin vastakohtaa, taidon ja kavaluuden uhria. Mutta niinmerkillinen kuin Fieskon onneton tuuma onkin historiassa, niin helpostise kuitenkin voi olla vaikutustansa näyttämöllä tekemättä. Jos tottaon, että vaan tunteet tunteita herättävät, niin ei minun mielestänivaltiollinen sankari sopinut näyttämölle juuri sellaisena kuin hänen,ollaksensa valtiollinen sankari, täytyy ihmisluontoansa kätkeä. Eiminun siis auttanut puhaltaa tarinaani sitä elävää hehkua, jokapelkällä innostuksella valtaa, vaan ihmissydämestä kehitellä kylmää,hedelmätöntä valtiopuuhaa ja siten juuri taas tarttua ihmissydämmeen— kietoa miestä valtioviisaalla päällä — sekä kekselijäästä juonestatuoda ihmiskunnalle eri näkemyksiä — sitä minun auttoi tehdä. Minunsuhteeni porvarilliseen maailmaan saattoikin minun tutustumaan paremminsydämiin kuin valtiokamariin ja kenties on juuri tämä valtiollinenheikkopuoli käynyt runolliseksi hyväksi.
Fr. v. Schiller.
ANDREAS DORIA Genuan doogi. 80 vuotias kunnian vanhus, miehuuden innon
jätteissä; arvokas; jyrkästi ja lyhyesti käskevä.
GIANETTINO DORIA, edellisen nepaa. Valtaistuimelle pyrkijä 26 vuotias
mies. Siivoton ja törkeä puheissa, käytöksessä ja tavoissa. Tyhmän
ylpeä. Turmeltunut.
(Molemmat Doriat ovat tulipunaisissa vaatteissa.)
FIESKO, Lavagnan kreivi. Salaliiton päämies. 23 vuotias mies,
solakka, parhaassa nuoruuden kukoistuksessa — ylevän ylpeä —
majesteetillisesti ystävällinen — hovilaisen tavalla notkea ja
myös yhtä juonikas.
(Kaikki ylimykset käyvät mustassa puvussa. Vaateparsi kokonaan
muinaissaksalaista).
VERRINA, salaliittoon kuuluva tasavaltalainen, 60 vuotias mies. Jäykkä,
vakaa, synkkä. Kasvoissa syvät murteet.
B