Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Johannes Häyhä
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,1894.
Valmistukset
Lukusten edellä
Kylänluvut
Lopputoimet
Valmistukset
Sisältö: Lukusten ilmoitus. Sunnuntai-illan vietto.
Sisäluvunopetus. Kankaan kutominen. Lasten lukuharjoitukset.
Siivonteko. Leipominen. Vierasten tulo.
— No lapset, tukkajuhla on jo kuulutettu; harjoitelkaa nytlukua ahkerasti, sanoi Niemelän lautamies tultuansa kirkostalaskiaissunnuntaina.
— Milloin se meille tulee? kysyi Mauno-setä uteliaasti.
— Nousevalla viikolla tiistaina, vastasi lautamies. Ja niin kuinviime vuonna määrättiin, se tulee nyt pidettäväksi meillä. Siksipitää naisten tällä viikolla kutoa kankaansa loppuun, ja mitäei kerkiä lopettaa, sen saa kääriä syrjälle ja viedä tupaseen.Lauantaina pitää olla liiat romut tuvasta pois ja maanantaiaamuavasten pestään tupa sekä sitten varustetaan kaikki mitä kylänlukuihintarvitaan. Maanantai-iltana tulevat kylänlukuherrat meille yöksi.
— Mikä se tukkajuhla on? kysyi pieni Anni kiivetessään äitinsäsyliin.
— Sittenhän sen, lapseni, saat nähdä, kun se tulee, vastasi äitiasettaessaan tytärtään polvilleen. Silloin meille tulee paljonihmisiä monesta kylästä, koko lukukunnasta. Pappi, lukkari jakoulumestari tulevat luettamaan, ja kuka ei silloin osaa lukea, sitätukistetaan. Sentähden sitä kutsutaan tukkajuhlaksi.
— Mitäs kirjaa ne luettavat? kysyi Anni.
— Aikaihmisille luetaan Uutta testamenttia, lapsille katekismusta javallan pienille aapista, vastasi äiti silitellen lapsensa suortuvia.
— Mutta kun minä en osaa muuta lukea kuin puustaveja, niintukistetaankos minua? kysyi taas tyttönen.
— Sinä olet vielä niin pieni, ettei sinulta enempää vaaditakaan.Kun kanttori luettaa sinua, niin lue vain selvästi, niin hän kiittääsinua ja silittää päätäsi, virkkoi äiti.
— Niin minä teenkin enkä ollenkaan kainostele, sanoi Anni hyvillämielin.
Päivällisen perästä jokainen otti kirjan käteensä ja alkoi lukeaääneensä, joten tuvassa syntyi sellainen palpatus, että se oikeinkuului pihalle asti. Pienen Annin vanhempi veli Jaakko otti vanhanaapisen käteensä ja sanoi:
— A sanoo a, avaa kirja auki, aukaisi aapisen ja alkoi lukea:
— Aas puki, ala lukii, markkinamies hevosta sukii.
— Mitä lörpötystä se on? tiuskaisi äiti Jaakolle.
Nolona Jaakko pani kirjan kiinni ja sanoi hiljaa itsekseen:
— I sanoo i, pane kirja kii.
Mauno-setä koetteli päivällisen syötyään venähtää sänkyynsälepäämään, mutta kun kaikki lukea pauhasivat ääneensä, hän ei voinutnukkua, jonka tähden hän nousi ylös, nuuskasi ja sanoi:
— Ei mokomaa lukupuurtoa ole ollut sitten menneen talven; korvattahtovat lummehtua, kun kaikki pauhaavat.
Sitten hänkin otti vanhan virsikirjan ikkunalta, pisti vaskisankaisetlasit silmilleen ja alkoi lukea pauhata ääneensä.
— Hyvää iltaa! sanoi Lahtelan isäntä tultuaan Niemelän tupaan.Taitaa totta varmaan olla tukkajuhla tulossa, koska täällä näin lukeapauhataan koko perheen tuumasta.
— Jumala antakoon, vastasi lautamies. Niin veikkonen, niinveikkonen,