E-text prepared by Jari Koivisto
Note: Project Gutenberg has other volumes of this work. Volume II: see https://www.gutenberg.org/ebooks/61655 Volume III: see https://www.gutenberg.org/ebooks/61749 Volume IV: see https://www.gutenberg.org/ebooks/61941
Soisin Suomeni hyväksi,
Maani marjan kasvavaksi.
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1859.
Paino-luvan antanut: L. Heimbürger.
Aineisto.
Sananen Anni orpanalle.
Kosken-kuvia.
Tuttuni, tui! jopa kevättä koittaa.
Totta puhuen.
Pohjan-piltti. Kirjoitt. Y. K.
Kettu Repolainen. —kk— K.
Sukeltaja (Srhiller'in mukaan). Kirjoitt. J. K.
Runebergin Puutarhahoitajan kirjeet. A—n.
Suomennoksia Runebergin Runoelmista. Kirjoin. O. B.
Sananen Anni orpanalle.
Jaakon päivästä Sorsansaarella.
En ole hetkiin unohtava tuota kaunista kesäpäivää, kun Sorsansaarellavietimme Jaakko enon nimipäivää. Ensinnä ei kukaan ollut muistamanansakoko asiaa. Aamukahvi juotiin, kuin muullostikin, puistossaruusu-pensasten välissä, ja eno istui äänetönnä, sanomalehti edessänsä,eikä sanaakaan virkkanut. Äijä oli nähtävästi vähän nyrkkipyhissänsä,kun ei kukaan hänen vuosijuhlaansa muistanut. Mutta ei sitäkäänollut kukaan näkevänään. Eeva täti kutoi valkoista villasukkaa niinahkerasti, että olisi luultu hänen odottavan talven tuloa elokuussa,ja sinä tepastelit tuhansissa pienissä askareissa, joissa ei toinenmaailmassa sinulle vertoja vetäne. Viimein käännyit yht'äkkiä minunpuoleeni, kysyen, eikö "nuori herra" tiennyt Jumalan kaunista ilmaa senverran arvossa pitää, että tahtoisi edes ongelle tulla.
Minä vastasin, että "nuoren neitsyen" kattila luultavasti paljoaenemmän kostuisi, jos, pyssy olalla, minä liikkeelle lähtisin. Muttakoska olit ottanut kaikki seudun lintuset, jopa itse kryytimaanvarpusetkin, korkean suojeluksesi alle, et siihen ehdotukseeni milläänmuotoa myöntynyt, vaikka ko'in todeksi näyttää, että kalalla on henkija tunto yhtä hyvin kuin linnullakin.
Olisimme siitä tieteellisestä seikasta ehkä kauankin sanojavaihettanut, ellei täti olisi keskeyttänyt:
"Hsss! lapsikullat; rauha maassa! Jättäkää rauhaan sekä suorsat ettäahvenet, ja tulkaa Sorsansaarelle, jos ei muuksi, niin marjaan. Minuntäytyy käydä heinäväkeä katsomassa. Ettekö näe tuota pientä pilvennuohaa, joka kokoontuu päivän alla. Jos en minä toimeen tartu, ei tulekuivia heiniä ikipäivinä".
Jokainen oli kääntynyt eteläpuoleen, ja jokainen oli näkevänänsäjotakin pientä pilveä, vaikka tosi oli, että kaikki taivaanrannatolivat yhtä puhtaat, kuin sinun hohtava kahvipannusi. Täti olikutimensa kokoon pannut ja kaikki menoa. Sen muoto oli sulaakärsivällisyyttä, ikäänkuin uhriksi menijällä yhteisen asian, nimittäinheinäsaaliin tähden. Eno ei puhunut paljo mitään, mutta seurasi hänkin,kun kaikki lähdimme rantaa kohden.
Kyllä tuo kummalla näytti. Rannassa oli vene ihan valmisna, ikäänkuinodottelemassa. Tuhdot ja airot olivat paikallansa, purje ja lipunvarsiasemillaan. Pursi parka oli kaiketi pelännyt lastuillensa lahoamista,mutta ei tytynyt paljaisiin valituksiin, niinkuin Wäinämöisenmuinainen, vaan itse lähtenyt vesille. No, pian oli purje levitetty, jatuo sininen lippu, jonka selvää puhdasta siniä ma aina olen ihastellut,oli myöskin nostettu. Minä i