E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Venäjänkielestä suomensi Samuli S.
WSOY, Porvoo, 1906.
Iván Sergêjewitsh Turgênjew.
Kirjallishistoriallisia piirteitä.
"Minä olen Lännen-ihailija (zâpadnik)", sanoo Turgênjew itsestään.
"Rakas on minulle Länsi", sanoo Potûgin, hänen mielipiteittensäedustaja romaanissa "Savua".
Siinä yksi peruspiirteitä Turgênjewin kirjailija-luonteessa.
Rakas oli hänelle Länsi, Lännen sivistys ja tämän sivistyksenpohjalle rakentunut yhteiskunnallinen elämä, vapamielisinelaitoksineen. Hänen jo pienestä pitäen saavuttamansa taito saksan- jafranskankielessä, hänen tieteellisen sivistyksensä alustus Moskovanja sittemmin Pietarin yliopistossa avasi hänelle akkunan Länteen,ja Lännessä tutkimuksiansa jatkaessaan ja sikäläisiin oloihintutustuttuaan hän tämän akkunan kautta katseli isänmaatansa, näkientistä selvemmässä valossa sen monet puutteet ja kärsimykset jaoppi entistä palavammin sitä rakastamaan. Ellei hän olisi ollut niinharras Lännen ihailija, ei hän olisi ollut niin sydänjuuriaan myötenvenäläinen.
Toinenkin oli olemassa syy, joka hänet ikäänkuin työntämällä työnsi
Lännen helmaan. Se oli tämä:
Hän oli lapsuutensa ja poikavuotensa elänyt niinä aikoina,jolloin maaorjuus vallitsi kaikessa kamalassa voimassaan. Omassakodissaankin hänellä oli yhtämittaa silmäinsä edessä tuo täydellinenitsenäisyyden suistaminen vapaaksi luodussa ihmisessä, tuo omantahdon kaikinpuolinen polkeminen herran tahdon alle, tylyys, kidutus,jota maaorja alituiseen sai kärsiä. Maaorjan kanssa isäntä tai emäntäsai menetellä aivan mielensä mukaan, ostaa ja myödä ja panettaasotaväkeen ja piestä ja rääkätä häntä. Varsinkin ne maaorjat, jotkaoli otettu kartanon palvelusväeksi (dvorôvyje), olivat orjiasanan täydellisessä merkityksessä.[1]
Turgênjewin äiti oli sen-aikuisia tyypillisiä tilan-omistajattaria:äärimmilleen aristokraatinen, loistavaan, hovintapaiseen elämääntottunut ja samalla säälimättömän julma alustalaisiansa kohtaan.Poikanen näki ja kuuli myötäänsä noita tallissa tapahtuviaeksekutioneja.[2]
Sanalla sanoen, Turgênjew oli kasvanut, kuten itse sanoo, "keskellälyöntejä ja rääkkäyksiä". Kaikki tuo jätti häneen sammumattomaninhon maaorjuus-laitosta kohtaan. Hänen hyvä ja inhimillisyydelleherkkä sydämensä ei sietänyt sellaisia oloja. Senvuoksi hän läksihengittämään Lännen raittiimpaa ilmaa ja imi sieltä sen ehjänsivistyksen, ja laajan, vapamielisen katsantokannan, joka ilmeneehänen teoksissaan.
Siitä syystä hän oli Lännen ihailija, siksi oli hänelle Länsi rakas.
* * * * *
Turgênjewin elämänhistoria on oikeastaan hänen teostensa historiaa.Hänen omassa elämässään ei ole mitään silmiinpistäviä vaiheita eikäjyrkkiä käänteitä. Siitä siis vain moniahta sana.
Ivan Sergêjewitsh Turgênjew syntyi 9 p:nä marraskuuta 1818 (u.l.)Orjôlin kaupungissa, missä hänen isänsä, översti kyrasiireissa,siihen aikaan rykmentteineen majaili. Äiti, Varvâra PetrównaLutôvinow, rikkaan tilan-omistajan tytär, oli myötäjäisiksi tuonuttaloon suuria maatiloja. Piakkoin T:n syntymisen jälkeen — vanhempiveli oli silloin kaksivuotias — isä otti eron sotapalveluksesta jaasettui perheineen Spáskojen maatilalle Orjôlin läänissä.
Ensimmäisen opetuksensa T. sai kotonaan, jossa pojalle pidettiin(ja