E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Matilda Roslin-Kalliola
WSOY, Porvoo, 1921.
Kansannainen kirjailijana.
1. Lapsuus ja varhaisempi nuoruus. 2. Matka Naantaliin. 3. Nuoruusiän taisteluja. 4. Uskonnollinen kehitys. 5. Kauppiaana ja kirjailijana. 6. Valtiollisia harrastuksia. 7. Kalevala-tutkimuksia.
Muistelmia nälkävuodelta eli talvi 1867-68.
Bergelinien perhemuistoja.
1. Sokea mummo.
2. Kirkkoherra Gabriel Bergelinin elämästä:
1. Koti ja koulu. Ruovedeltä Merikarvialle.
2. Vuosi 1808. Rajevski.
3. Uskollisuusvalan ottaminen, von Vegesack.
4. Kildejev. Halvaus.
5. Neiti Bergenkrantz. Wie. Björnram. Kirkkoherran kuolema.
3. Livónin perhe.
4. Joulu autiolla karilla.
5. Kuun pimentäminen.
Inkeri.
Kamala hetki.
Pieniä kertoelmia:
I. Punainen lintu.
II. Muuan hääjuttu.
III. Hän tiesi enemmän kuin muut.
1.
Soittokallion kyljessä Merikarvian Ylikylässä oli mäkitupalaisenJuha Ahlrotin ja hänen vaimonsa Karoliinan asunto. Mies olikalastaja, mutta teki myöskin suutarin työtä ja oli sitäpaitsi ahkeramaanviljelijä. Nämä henkilöt olivat minun rakkaat vanhempani. Muttaenpä olisi historiallisen perimätiedon palvoja, ellen mainitsisimuutamaa sanaa myöskin tuosta kalliosta, jonka ääressä kehtoani ontuuditettu. Kallion korkeammassa päässä, joka viettää tuvan taakselänttä kohti, on isonlainen kuoppa eli "kallionkrooppi". Tässäsanotaan vanhaan aikaan kesäisin pidetyn kylärukouksia. Tapaoli saanut alkunsa sodan ahdistaessa, ehkä jo ison vihan aikoina.Väkeä kutsuttiin koolle soittamalla suurta sarvea. Siitä sai kallioSoittokallion nimen.
Isäni, jonka sukunimi alkuaan oli Ahlström, oli syntynyt joulukuun12. päivänä 1812. Hänen setänsä Juha Ahlström piti nykyistäImpivaaran taloa. Pitäjämme kirkkoherra oli isälleni kerranhuomauttanut 12-luvun kolmenkertaisesta toistumisesta hänensyntymäpäivänään ja arvellut sen ennustavan hänelle hyvää. — Entiedä mitä lie ennustanut, sanoi isä myöhemmin, — ehkäpä sitä, ettävielä saisin 12 lastakin. Meitä sisaruksia oli näet koko tusina javain kolme lapsista kuoli pienenä. Tervettä vahvaa rotua siis olimme.
Sunnuntai-iltana toukokuun 28. päivänä 1837 näkivät silmäni ensikerran päivän valon. Olen siis sunnuntailapsi. Mutta sitäkinsuosionosoitusta on minun kaikin voimin täytynyt itse puolustaaniinkuin kohta saamme kuulla. Seuraavana sunnuntaina, kesäkuun 4.päivänä tulivat papit iltapäivällä kastekutsuihin. Arkipäivinä eisiihen aikaan tällaisiin hommiin ehditty. Rovasti Gust. Joh. Ingeliussuoritti kastetoimituksen ja hänen apulaisensa Otto Reinhold Halenoli kummina. Neiti Anna-Charlotta Bergelin, kirkkoherra Bergelinvainajan tytär, kantoi minut pyhälle kasteelle, jossa sain nimenMatilda Fredriikka. Kummeja oli muuten kahdeksan kappaletta.Vieraat olivat, katsokaas, kaikki "virkaväkeä".
Isäni oli jo toukokuun keskivaiheilla tehnyt "Porin reisun" ja tuonuthyvää ainetta suunavaukseksi. Täällä kotipitäjässä, Merikarvialla,ei silloin ollut vielä ainoatakaan puotia, kaikki täytyi tuodaPorista. Vieraat olivat kaikki hyväll