TUHANNEN JA YHDEN YÖN TARINOITA
SUOMEN LAPSILLE II
Kertonut
Helmi Krohn
Nuorten Kirjoja N:o 15.
Helsingissä 1919,
Kustannusosakeyhtiö Otava.
Simelius'en perillisten kirjapaino.
SISÄLLYS:
Kuningas Agib.
Taikahevonen.
Harun Arrashid ja Baba Abdallah.
Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa.
Merenkulkija Sindbad.
Kuningas Agib.
Olipa kerran mahtava kuningas nimeltä Hassib. Hänen valtakuntansa olihyvin suuri ja ulottui aina valtamereen saakka. Mutta saavutettuansakorkean iän hän kuoli ja jätti valtansa ja rikkautensa pojallensa,kuningas Agibille.
Kuningas Agib ei tyytynyt istumaan valtaistuimellaan ja hallitsemaanvain rauhallisesti kansaansa. Hän oli nuori ja halusi nähdä vieraitamaita ja antautua kaikenlaisiin seikkailuihin. Hänellä oli monta suurtalaivaa ja hän purjehti usein vieraihin maihin, milloin lyhemmille,milloin pitemmillekin matkoille. Kerran, purjehdittuaan neljäkymmentäpäivää mitä ihanimmalla ja suotuisimmalla ilmalla, nousi hirveämyrsky, jota kesti monta päivää. Laiva heittelehti aalloilla kuinpähkinänkuori, kaikki liitteet narahtelivat ja vesi huuhteli kantta.Kuningas Agib luuli jo viimeisen päivänsä tulleen. Miehistö oli kauhunvallassa, ei kukaan kyennyt mitään tekemään ja laiva ajelehti aivanoman onnensa huomassa.
Mutta äkkiä meri tyyntyi. Kuin peilin pinta se levisi aavana ja tyynenäsilmien edessä. Ei rantaa näkynyt missään. Ei pienintäkään luotoa. Jokapuolella vain meren selkä sulautui taivaan rantaan. Aurinko paistoihelteisesti. Ei vähintäkään tuulenhenkäystä tuntunut. Mutta laiva kulkikuitenkin eteenpäin, purjeet pullistuivat, ikäänkuin näkymätön voimaolisi niitä ajanut eteenpäin.
Kun vauhti kiihtyi kiihtymistään, niin perämies huolestui. Hän lähettitähystelijän mastoon katsomaan, eikö sieltä näkyisi maata. Ja aivanoikein! Kaukana taivaanrannassa, suoraan laivan kokan edessä, näkyipieni musta pilkku. Laiva kiiti yhä nopeammin sitä kohti, ikäänkuin seolisi linnun siivillä lentänyt.
Perämies kauhistui kuullessaan tähystelijän tiedonannon. Hän heittiperäsimen kädestään ja raastoi hiuksiaan ja vaatteitaan.
"Onnettomat!" huusi hän aivan kalpeana. "Me olemme kaikki kuolemanomat. Myrskyn riehuessa laiva on ajautunut kauaksi tuntemattomillevesille, ja me olemme tulleet nyt loihdittuun väylään. Tuo mustapilkku, joka edessämme näkyy, on magneettivuori, joka vetääauttamattomasti puoleensa kaikki laivat, ja kun ne tulevat kylliksilähelle sitä, niin kaikki rautanaulat itsestään irtaantuvat liitteistäja imeytyvät vuoreen kiinni, jotta laiva uppoaa tuhansina pirstaleinamereen."
"Mahdotonta on pelastua itse vuorellekaan", jatkoi perämieskertomustaan, "sillä se on kokonaan metallista. Ylhäällä sen huipullaon vain pieni tilkku maata. Siellä seisoo kuparinen temppeli jatemppelissä on pronssinen ratsastaja pronssihevosen selässä. Tuo ritarituhoaa kaikki laivat ja merenkulkijat, eivätkä ihmiset saa rauhaa,ennenkun ritari on mereen syösty."
Itkua ja valitusta kuului kaikkialla. Miehistö kerääntyi yhteen japolvistui kannelle anoen Jumalalta pelastusta. Mutta laiva kiiti yhäeteenpäin, ja magneettivuori näkyi jo aivan selvästi silmien edessä.Kuparit