Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Julius Krohn
Suomal. Kirjall. Seuran kilpapalkinnon saanut teos.
Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag, Helsinki, 1908.
Esipuhe
Johdatus
Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta
I. Kalevalan yhtenäisyys
II. Kalevalan runollinen kauneus ylimalkaan
III. Wäinämöinen
IV. Ilmarinen
V. Pohjolan neito
VI. Lemminkäinen
VII. Kullervo
VIII. Aino
Viiteselitykset
Esipuhe
_Lukuvuonna 1874-5 pidin Helsingin nais-akatemiassa luentojasuomalaisen kirjallisuuden historiasta. Näitä varten olin tarkemmintutkinut Kalevalaa niin hyvin sen kaunotieteelliseen arvoon kuin myössyntymisen historiaan nähden. Edellinen tutkimus on ollut ensimmäisenäalkuna nyt yleisön eteen astuvaan kokeesen, jälkimmäinen vielä tekeilläolevaan teokseen. Akatemian hajottua täytyi tämän mielityöni monienmuitten tointen tähden väistyä syrjään, niin että siihen ainoastiharvoina lomahetkinä saatoin palata. Vasta 1880, sen jälkeen kun Suom.Kirj. Seura oli palkintonsa haettavaksi julistanut, ryhdyin jälleensiihen täydellä voimalla. Näin valmistui määrä-ajan kuluessa nytkäsillä oleva kaunotieteellinen katsahdus ynnä joku osa tieteellisestätutkimuksesta. Palkinnon saatuani oli tietysti minun velvollisuutenimitä pikimmin toimittaa koko teos valmiiksi; mutta kova taudinkohtaussyksyllä 1881 esti minut kaikista kirjallisista toimista koko vuodenajaksi. Sen jälkeen on työ taas jatkunut, mutta hitaasti, aineenäärettömän laveuden ja vaikeuden tähden. Nyt huomatessani, ettenvieläkään ennen kuin myöhemmin talvella 1884 voi saada loppuakäsistäni, olen siis päättänyt päästää kaunotieteellisen osan erikseenjulkisuuteen, täten toki edes osaksi suorittaakseni velkaani Suom.Kirj. Seuralle.
Se seikka, että nämät arkit jo ovat maanneet kaksi vuotta valmiiksipainettuna, lienee jonakuna selityksenä ja puolustuksena siihen, eitämielipiteeni parista kohdasta on muuttunut. — —
Yhtenäisyyden todisteitten seassa näet on s. 15 mainittu, että kotka,jota varten Wäinämöinen 2:ssa runossa oli jättänyt puun kaskeensa,sitten kiitollisuudesta kantaa hänet Pohjolaan. Tätä paikkaa nytepäilen, koska kaikissa käsikirjoituksissa tuuli ajaa Wäinämöisenrantaan. — — Huomautus s. 89, että Ilmarin emännän luonnoton kovuusKullervoa vastaan on orjuuden ainaisia vaikutuksia, on otettuCygnaeus'en tunnetusta teoksesta, josta sen arvattavasti olin lukenut,vaikka sitten lähteen unohtanut ja luullut omaksi ajatuksekseni.
Viimein saan ilmottaa noudattaneeni sitä peri-ajatusta, että Kalevalaon kaunotieteelliseltä kannalta katsottava nykyisessä muodossansa,semmoisena, miksi sen Lönnrot on kokoonpannut. Tosin yksi ja toinenpikkuseikka, esim. Lemminkäisen vakuutus, ettei hän omasta puolestaanhuoli, kun vaan neidot hyvin elää — taikka se osa Pohjolan neidonvastauksesta kosivalle Wäinämöiselle, jossa hän kertoo rastaaltakuultuja neuvoja — y.m.s. ei löydy epillisissä runoissa, niinkuinkansa niitä laulaa. — Mutta ne ovat kuitenkin kansanrunoista, joskohta lyyrillisistä, otetut, ja Lönnrot'illa on ollut siinä sama oikeuskuin talonpoikaisillakin laulajoilla, sillä niistäkin moni pistääaineesen alkuaan kuulumattomia palasia toisista runoista sekaan, joitatoiset laulajat eivät laula siinä yhteydessä.
Menköön nyt tämä koe ulos Suomen yleisöön ja sytyttäköön se, kuinkapuutteellinen muuten lieneekin, toki siihen pannun rakkauden ka