E-text prepared by Tapio Riikonen
Keräymä runoja, suomennoksia ja alkuperäisiä
Helsingissä,J.C. Frenckell'in ja Pojan kirjapainossa,1882.
Rippilapset. (E. Tegnér)
Runoja. (C.J. Stagnelius)
Wladimir Suuri.
Elegia 6.
Linnut
Syksy.
Elegia 20.
Runoja. (F. Schiller)
Kylväjä.
Odysseus.
Juhaniitti-ritari.
Pompeji ja Herkulaneum.
Zeus Herkuleelle.
Muinais-teokset pohjois-matkaajalle.
Kohdallansa pysyy.
Teofanis.
Avain.
Viisaus ja mielellisyys.
Tähtitieteellisiä kirjoja.
Minun uskoni.
Genius nurin-päin käännetyllä soitsulla.
Naisen avu.
Ihanin ilmestys.
Toivo ja täyttämys.
Yhteinen kohtalo.
Kertoma-heksametri.
Oisitko.
Pietarin kirkko.
Saksalainen live-näytelmä.
Tiede.
Kant ja hänen selittäjänsä.
Runoja. (B.E. Malmström)
Angelika.
Kevät-päiviä.
Joki.
Frans Mikael Franzén 1847.
Runoja. (Alkuperäisiä).
J.L. Runeberg'in muisto.
Keväällä.
Tappelu Demmin'iltä.
Kultani kunnia.
Luonnon temppelissä.
Hauta.
Taittunut kukka.
Kuoleman kynnyksiltä.
Rippilapset.
(E. Tegnér.)
Helluntai, ihastuksen päiv', oli. Maa-kylän kirkko,
Valkea, aamuisess' valossaan oli. Tornilla, kussa
Kukko metallinen on, sätehet kevät-päivyen loisti
Niinkuin apostolillen tuli-kielet kiilteli muinoin.
Taivas siintävä on, hatussaan kevät ruusuja kantain
On pyhä-vaatteissaan, jopa rauhaa, riemua huokui
Tuuli ja myös purokin. Kukat kuiskasivat, puna-huulet,
Rauhan-tervehystään; ilo-mielin lintuset metsän
Oksilla laulelivat, ihanasti kiittäen Luojaa.
Kalmisto, laastuna nyt, oli puhdas. Porttiki vanha
Kaunis, lehtevä ol'; kukin rautainen risti nyt kantoi
Seppelen tuorehen, min sitonut oli rakkaus äsken.
Tiiman-patsaskin, joka kummulla kuolleiden kesken
Ainaki on sata vuotta jo seisonut, kukkia kantoi.
Niinkuin harmaja-pää, kylän ennus-pappi, jot' lapset,
Lapsien lapsetkin sen syntymäpäivänä kruunaa,
Seisoi tietäjä siell' ijäkkäänä, ja mykkänä näytti
Sormella rautaisell' kivitaulua, mittasi aikaa,
Tyynenä kun ijäisyys nukahtaa hänen ympärillänsä.
Kaunistettuna myös sisä-puolelta kirkko on, sillä
Nuoriso, vanhempain sekä taivahan toivo ja lempi,
Alttari-juuressa nyt oli uusiva kastellen liiton.
Pesty ja siivottu siis joka nurkka on, poistettu tuoksu
Seinistä, holvistakin, somien myös penkkien päältä.
Kukkais-tarhana on koko temppeli; johti se mieleen
Leht'-majan juhlaa juur'. Jopa kasvoi muurilla lehto
Aatelikilvestäkin, ja se tamminen saarnajatuoli
Kerran viel' vihoittaa, kuni muinoin Aaronin sauva.
Sielläpä raamattu on ihan lehtien alla, ja kaula
Hopea-kyyhkyisen koristettuna on vilukoilla.
Kuorissa seppeli suur' kävi ympäri taulua, jonka
Hörberg maalannut on; kuten aurinko pilvistä silmää,
Lehdosta katselivat kiharaiset enkeli-kasvot.
Messinkikruunuki nyt, ihan kirkas, holvissa hohti.
Piipuissa kynttilöiden asemesta nyt liljoja nähtiin.
Kellojen ääni jo on helähdellyt; vuorien, laaksoin
Laumat kuuntelemaan oli tu