E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
Niilo Lehmuskoski
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1920.
Phaidros-dialogi tuntuu syntyneen niitten voimakkaitten vaikutelmienherättämänä, jotka Platon on saanut opettajatoiminnastaan Akademiassa.Se on persoonallisen, suusanallisen opetuksen ylistystä kuolluttakirjatietoa vastaan, joka ei Platonin mielestä voi antaa mitään uuttatietoa, vaan korkeintaan palauttaa muistiin, mitä entuudestaantiedämme. Ensi sijassa suuntautuu hyökkäys retoriikkaa vastaan, jokapohjautumatta ja pyrkimättä todelliseen tietoon puhtaasti ulkonaisinkeinoin koettaa vaikuttaa kuulijoihin. Vain sellaisen puhetaidon, jokaperustuu todelliseen käsitteelliseen sekä synteettistä ettäanalyyttistä tietä saavutettuun tietoon niin hyvin kyseessäolevastaaineesta kuin kuulijoitten luonteista, voi Platon myöntää taiteeksi.Sama kuin retoriikan on laita runouden ja lakienlaadinnan, jonka Platonlukee kirjallisuuteen. Niilläkin on arvoa vain sikäli kuin neperustuvat tähän edellämainittuun käsitteellisen ajattelemisen taitoon.Sille, joka on tämän taidon saavuttanut, ovat nimitykset puhuja,lakienlaatija ja runoilija sopimattomat. Viisaudenystävä, filosofi, onhänen oikea nimensä.
Filosofinen tietämys asetetaan siis ainoaksi arvonmittaajaksikirjalliselle tuotannolle. Mutta ei edes silloin, kun se tältä kannaltaarvosteltuna täyttää kaikki vaatimukset, se kohoa suullisen esityksenrinnalle. Todellisen filosofin on tässäkin tapauksessa myönnettäväharjoittavansa taidettaan vain leikin vuoksi.
Sillä, joka lausuu tällaisia ajatuksia kirjallisen työn arvosta, täytyyolla takanaan pitkä kokemus, joka yksin on voinut näyttää, miten vaikeaon siirtää kirjalliseen ilmaisumuotoon sitä, mikä ihmisessä onpersoonallisinta. Tällaiset ajatukset ovat ehkä seuranneetluonnollisina vastavaikutuksina suurta, kaikkia henkisiä voimiajännittänyttä työtä, joka valmistuttuaan ei ole tyydyttänyttekijätänsä. Valtiota on Platon itse varmaankin pitänyt pääteoksenaan.Eiköhän tunnu luonnolliselta, että Phaidros on syntynyt sitäseuranneena lepokautena? Dialogin muodolliset epätasaisuudet jaristiriitaisuudet itse ajatuksissa kenties osoittavat jonkinlaistaajatuksen väsähtäneisyyttä, ja toiselta puolen ei tätä otaksumaakumonne se runollinen lento, johon Platon paikoin kohoaa. Sehän olimahdollinen sitä suuremmassa määrässä, mitä enemmän dialektikko Platonväistyi runoilija Platonin tieltä. Useat tutkijat pitävät myöskinerinäisiä dialogin kohtia käsitettävinä vasta Valtiossa esitettyjensukulaisajatusten valossa, ja n.s. kielistatistinen tutkimus onniinikään nyttemmin määrännyt Phaidrokselle tämän sijan Platonindialogien joukossa.
Tämä mielipide dialogin syntymäajasta on kuitenkin vasta viime aikoinaalkanut saavuttaa yhä yleisempää tunnustusta. Jo vanhalla ajalla olivarsin laajalle levinnyt se käsitys, että virheiksi tajutut dialogintyylilliset omituisuudet todistivat tekijässä "poikamaisuutta" jadialogin itsensä ensimäiseksi Platonin kirjoituksista. Uudella ajallaon varsinkin Schleiermacher voimakkaasti puolustanut tätäkatsantokantaa. Aikansa spekulatiivisen hengen mukaisesti hänepähistoriallisesti käsitti Platonilla olleen filosofian olemassa jovalmiina järjestelmänä ennenkuin hän ryhtyi kirjoittamaan jaPhaidroksessa hän oli löytävinänsä tämän järjestelmän luonnoksen.Schleiermacherin käsitys Phaidroksen syntymisajasta on saanutpuoltajia. Nykyään kuitenkin dialogi yleisesti sijoitetaanjärjestyksessä paljoa myöhemmäksi. Jonkinlainen välittävä kanta on se,joka otaksuu oll