Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta
Kirj.
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1918.
I. Suojeluskunnat syntyvät
II. Harjotuksia, aseiden hankintaa, odotusta
III. Vihdoinkin avonainen sota
IV. Vangitsemisia — Muutamia kaameita hetkiä — Lisää aseita
V. Kotoisessa esikunnassa
VI. Sotilaspoika
VII. Jääkärit tulevat
VIII. Kuolon mailla
IX. Eteenpäin nelikertaista ylivoimaa vastaan
X. Vandalismia
XI. Yöllisen murhapalon loimottaessa
XII. Vandaalien jälillä
XIII. Eräs punainen perhe
XIV. Punakaartilainen
XV. Pyhä yksinkertaisuus
XVI. Kohtalokas pomminheitto
XVII. Raivotappelijoita
XVIII. Puhe, joka jäi pitämättä
XIX. Kun kieroon kasvanut oikaistiin
XX. Sairaita ja vankeja
"Ettäkös tee ymmärrä, että teittien on turha rimpuilla vastaan, kunkansa vaatii!"
Roskaväen piirittäessä pörssitaloon suljettua Helsingin valtuustoakirkui otsatukkansa suojasta yllä olevat sanat kokoussalin ovelleilmestynyt leveälahkeinen "sakilaisjolppi". Sekä nuo sanat, ettäse tilaisuus, missä ne lausuttiin, ovat minusta erinomaisentunnusmerkilliset maamme julkiselle elämälle kesällä 1917.
Kuin katkelmia pahasta painajaisunesta on tajuntaan painunutvain erinäisiä kohtauksia siitä monikirjavasta näytelmästä, jokamainitun kesän kuluessa maassamme näyteltiin. Päivän tunnussanana aitoitämainen svaboda (= täydellinen anarkia ja roskaväen mielivalta);kohtuuton ja väkivaltainen lakko toisensa jälkeen; tavarissi-kiemailua,ryssänpistimiä, tökötinhajua ja pimeitä kotitarkastuksiavangitsemisineen; voimellakoita, jolloin Valion puolikypsiä juustojakierii pitkin katukiviä ja kirkuvat suutarin Martat esikaupungeistahuitovat ruskean laihoilla nyrkeillään kuin pesukurikoilla; sikahumalaakohti nopeasti kehittyvää kansanvallan (oikeammin: roskaväen vallan)juopumusta; huippuunsa kohonnutta siltasaarelaisröyhkeyttä jaseitsenkertaisesti kuumennettujen pätsien voimalla huumaansa lietsovatsosialistilehdet ainoina tietojen tuojina, kun latojain lakkoillessasakilaiset ja "flottarit" piirittivät porvarislehtien toimistoja.Ummehtuneeseen ilmaan ei kajahda mitään vapauttavaa sanaa ja näkyviin eikohoa yhtään persoonallisuutta, ainoastaan hikinaamaisia ja suurisuisiademagoogeja, joita kansainvälisellä aaterihkamalla lastattuina kuintäyteen puhalletut rakot vilahtelee silmäin ohi ihan loppumattomiin;raskaasti ähkyen nyhjyttelevät kesäisten salojen halki ränsistyneetjunat, joiden vaunut pitkin penkkejä, käytäviä, hyllyjä ja patjojavenyvistä ryssänsoltuista ovat kuin lieroilla täytettyjäjättiläisrasioita; niin, koko maa on kuin ääretön tanssilava, jonkapalkit notkuvat anarkia-polkan jyskeestä. Ja tämän monikirjavannäyttämön taustassa loistaa Valpas-Hännisen kalvakka naamataulu, tuonsameiden vesien mestarikalastajan, jota voi negatiivisessa mielessäkatsoa Suomen kansan tähän saakka merkillisimmäksi rotupsykoloogiseksituotteeksi; hän hymyilee tyytyväisenä ja tekee kylmiä laskelmiaan,pidellen tottuneessa regissöörin kädessään niitä näkymättömiä lankoja,joiden tempaisuja totellen rahvaanvallan markkinakentällä tekevättemppujaan Tokoi, Manner, Sirola y.m. nimillä tunnetut lukuisatmarionetit.
Entä vakava ja lainkuuliainen osa väestöstä, ja sehän on kuitenkinene