E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Heidän toivioretkensä Pyhälle Maalle
Kirj.
Suomentanut I. K. Inha
WSOY, Porvoo, 1922.
Tämä kirja on kertomus huvimatkasta. Jos se olisi kertomusjuhlallisesta tieteellisestä retkestä, olisi se tietenkin senmukaisesti vakavakin, syvällinen ja niin vaikuttavan vaikeastikäsitettävä, kuin senkaltaiset teokset yleensä ovat, ja samalla yhtäpuoleensakin vetävä. Mutta vaikka se onkin vain huviretkijuttu, onsillä kuitenkin tarkoituksensa, se näet tahtoo lukijalle kuvailla,miltä Eurooppa ja Itä hänestä näyttäisivät, jos hän katselisiniitä omilla silmillään, eikä niitten silmillä, jotka ovat noissamaissa matkustaneet ennen häntä. Minä en vähääkään väitä kykenevänikenellekään osoittamaan, kuinka hänen pitäisi katsella merentakaisia nähtävyyksiä — sen tekevät muut kirjat, eikä se siis oletarpeen, vaikka voisinkin sen tehdä.
En puolustele itseäni, vaikka minua voitaisiinkin syyttää siitä, ettäolen poikennut tavanmukaisesta matkakertomustyylistä, sillä luulenkatselleeni asioita puolueettomilla silmillä, ja varmasti tiedänkirjoittaneeni rehellisesti, kirjoitinpa sitten viisasta tai en.
Olen tätä teosta varten osaksi käyttänyt kirjeitä, joita kirjoitinSan Franciscon "Daily Alta Californiaan", tämän lehden omistajainluovuttua oikeuksistaan ja annettua minulle vapaan vallan. Olenmyös käyttänyt osia niistä kirjeistä, joita kirjoitin New Yorkin"Tribunelle" ja saman kaupungin "Heraldille".
San Franciscossa.
Tekijä.
Retki yleisenä puheen aiheena — Ohjelma — Tiketit kunnossa —
Kuuluisuudet jäivätkin kotiin.
Kuukausia oli suuresta huviretkestä Eurooppaan ja Pyhälle maallekirjoiteltu kaikissa Amerikan sanomalehdissä ja lukemattomienkotiliesien ääressä sitä oli pohdittu. Se oli uudenlaatuinen retki— semmoista ei kukaan ollut ennen ajatellut — ja niinpä seherätti semmoista huomiotakin kuin mielenkiintoisten uutuuksienon tapana herättää. Siitä piti tulla oikein jättiläis-piknikki.Nämäpä huviretkeilijät eivät aikoneet vuokrata kömpelöä höyrylauttaaja nuorikkojen ja kaunottarien, paistosten ja leivosten kanssaräpylöidä johonkin tuntemattomaan jokipahaseen ja purkautua siellävihannalle nurmelle ja koko kesäisen päivän pitkän väsyttää itseäänrasittavilla kisoilla siinä käsityksessä, että se on hauskaa, vaanheidän piti lähteä matkaan suurella valtamerilaivalla, liehuvinlipuin ja jyrisevin tykein, ja viettää ruhtinaalliset lomapäivätleveän valtameren tuolla puolen, monessa oudossa ilmanalassa jamaissa, jotka ovat historiassa kuulut. Heidän piti kuukausimääriäviillettää viileää Atlanttia ja päivänpaisteista Välimerta; heidänpiti tallustella päivät laivan kansilla ja täyttää laiva huudoillaanja naurullaan — taikka lukea romaaneja ja runoja savutorvienvarjossa, taikka katsella meduusoja ja nautilusta parraspuulta, jahaikaloja, valaita ja muita syvyyden ihmeellisiä kummituksia; jaöisin, heidän piti tanssia taivasalla yläkannella, tanssia keskellätanssisalia, joka ulottui taivaanrannasta taivaanrantaan, kattonaantaivaan kaarto, lamppuinaan ei sen vähemmät kuin tähdet ja tuo uljaskuu — tanssia ja kävellä, ja tupakoida ja laulaa ja kuherrella jaetsiä taivaalta uusia tähtitarhoja "Suuren sukeltajan" (Otavan)sijaan, johon oli niin perin kyllästytty; ja heidän piti nähdäkahdetkymmenet sotal