E-text prepared by Tapio Riikonen
Kertomus Juhana-Herttuan ajoilta
Kirj.
Suomensi B. G. [Berndt Grönlund]
Helsingissä [1892],
K. E. Holm'in kustannuksella.
Hufvudstadsbladetin uudessa kirjapainossa.
I. Myrsky merellä.
II. Turvapaikka maalla.
III. Raaseporissa.
IV. Juhlamenot Turun linnassa.
V. Juomingit seurasalissa.
VI. Pilviä kevättaivaalla.
VII. Retki Katrinedaaliin.
VIII. Vanki.
IX. Odottamaton löytö.
X. Unelmat. — Todellisuus.
XI. Järkähtämätön päätöksessään.
XII. Kahleet päästetään.
XIII. Uusia löytöjä. — Turvapaikka Ruissalossa.
XIV. Taistelu rakkauden ja velvollisuuden välillä.
XV. Veliriita.
XVI. Herttua ja herttuatar.
XVII. Öillisillä aalloilla.
XVIII. Pahoja huhuja.
XIX. Tappio.
XX. Uhri.
XXI. Loppu.
Myrsky merellä.
Oltiin joulun edellä 1562.
Tuima pohjatuuli ajeli Suomenlahden vaahtopäisiä aaltoja korkealle,vihellys kuului sen pienen laivaston mastoissa ja köysissä, jokapimeänä joulukuun aamuna taisteli hurjan taistelun myrskyn ja rajuilmankanssa. Jo monet kerrat oli laivastolla epäilty saapumisestaikävöidylle Suomen rannalle, sillä uusia vastuksia oli yhä edelleenitsepintaisesti ilmestynyt eteen. Marraskuun 30 päivänä oli mitävaloisimmilla toiveilla lähdetty Vironmaan rannasta, sillä myöhäisestävuodenajasta huolimatta lupasivat silloinen kaunis ilma ja myötäinentuuli nopean ylimenon; mutta palan matkan päässä keikkuvilla aalloillamuuttuivat valoisat toiveet pian, ja kaksi vuorokautta oli jotoivottomasti taisteltu elementtien raivoa vastaan.
Synkkämielisenä ja ryppyisellä otsalla kyseli Juhana-herttua tuontuostakin, hetkien hitaasti vieriessä, miehistöltä laivalla "UrsusFinlandicus", joka kulki etumaisena, jos ei herttuakuntansa ääriviivojajo näkynyt etäällä, mutta yhä edelleen olivat vastaukset yhtämasentavia ja yhä levottomimmiksi tulivat kömpelöt laivastollamatkustajat, jotka vapisevalla sydämellä jo puoleksi kangistuneina yhäkovenevasta talvipakkaisesta katselivat vastaisuutta mitä pimeämmässävalossa. Jätettyinä mietintöihinsä melkein tuskallisesti odotellessaanparempain aikain koittamista muistelivat he menneiltä ajoilta jokaistaepäsuotuista tapausta, ja asettaen ne sen rinnalle mikä mitäelävämmästi tapahtui heidän silmäinsä edessä, herättivät he kaikkikummitukset salaisista pesistään. Keihäisillä ollessa häiden aikanaVilnassa oli ratsastajia haavoitettu ja hevosia kaatunut — myöskin neennustaen tulevia onnettomuuksia.
Herttuatar, yhtä kaunis kun harrastunut katolilaiseen uskontoonsa, olitehnyt mitä voi rauhoittaakseen levottomia neitoja. Hänenkehoituksestaan olivat he Jumalan äidin tykö koroittaneet kumminkintusinan "ave Mari'oita" ja rukoilleet rukousnauhansa loppuun jokapäivä, mutta heidän rukouksiansa ei kuultu ja sitä rauhaa, jota niidenkautta toivoivat saavansa, ei saapunut, vaan oli sen sijaanviimeinenkin toivon kipinä jo aikoja sitten sammunut.
Vihdoin aamupuolla päivää joulukuun 3 päivänä heikkeni myrsky vähän jase lumituisku, joka pitkät, tuskalliset tunnit oli peittänyt kaikennäkö-alan, taukosi. Sanomattomalla riemulla tervehdittiin laivastollaesiintyvän auringon kullankeltaisia säteitä, jotka kimellykselläänantoivat omituisen, synkkämielisesti ihanan kauneuden vaahtois