Produced by Tapio Riikonen

KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 2: MAAHANPANIJAISET

Kirj.

Johannes Häyhä

Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,1893.

SISÄLLYS:

Sairastaminen
Kuolema
Hautajaiset
Maahanpaniaiset

Sairastaminen

Sisältö: Lääkkeet. Maanvastaaminen. Löylyn syöminen. Sairaan kylvettäminen. Ripittäminen.

— Ei taida minusta enää kauaksi olla tälle elämälle, sanoi Niemelänvanha emäntä eräänä aamuna vuoteelta noustessaan. Koko ruumistanihervottaa, päätäni leiluttaa ja vilunväreet käyvät läpi ruumiinijuuri kuin kylmää vettä kaadettaisiin päälleni, niin pintaniviereksii. Kahdeksankahdeksatta vuotta olenkin jo elää kätystänytenkä ole vielä oikeaa tautia potenut kuin kerran lavantautiakolmeneljättä vuotisena.

— Joko mummo tahtoisi mielellään kuolla? kysyi häneltä hänenpoikansa poika Mikko.

— Jos niin on Herran tahto, niin erkanen täältä, vastasi mummo janäytti miettivän pitemmältä asiaa, tuli vakaisen näköiseksi ja olihetken äänettä. Vihdoin hän puhkesi ääneen ja lausui:

Sijan tiedän, kussa synnyin, iän kaiken kussa kasvoin; vaan en tiedä, kussa kuoleman pitää.

Niin, tapahtukoon Jumalan tahto. Joka minulle hengen antoi ja elämänloi, kyllä Hän sen tietää ottaakin, konsa vain hyväksi näkee.

— Mutta mummo ei saa kuolla! Kukas minua sitten heijaa (tuudittaa)ja saunassa repuu (kylvettää), jos mummo kuolee? sanoin emännännuorin pojantytär, kiipesi mummonsa kaulaan ja rupesi itkemään.

— Eihän tuosta Karjalan maa katoa, jos minä kuolenkin, saneli mummosilitellen ja hyväillen lasta. Ken kerran näin vanhaksi joutuu, ettäjalka on haudassa, toinen haudan partaalla, ei sen elämisestä enääole hyötyä; onhan vain henki mielen hyvänä, ruumis muiden vastuksena.Kyllähän, kultaseni, äitisi sinusta huolen pitää; onhan hän niin hyväja herttainen sinulle.

— Mutta äidillä on niin paljon askareita, ettei hän jouda minuahoitamaan, sanoi lapsi itkien ääneensä.

— Mari-tätisi käyköön äidillesi apulaiseksi, niin kyllä hän sittenparemmin joutaa sinua hoitamaan, lohdutteli mummo pienoista.

— Koetapas, äiti, maistaa vähän viinaa, ehkä se tekee sinulle hyvää,sanoi lautamies tarjoten siirappiviinaa mummolle. Riitta saa keittäämurkinaksi huttua, sitten koetat syödä, jos laatuun käypi. Illallalämmitetään sauna, jossa hautelet kipeää ruumistasi, niin voitkenties vielä parata, sillä

mit ei viina virvoittele eikä huttu huojentele tahi sauna parantele, se on teko toisen miehen tahikka Jumalan surma.

Sairas maistoi vähän viinaa, antoi pullin takaisin ja sanoi:

— Suur kiitos, hyvä poikani. Ei viinakaan enää tunnu entisenmakuiselle. Minä uskon ettei minua enää taida muut parantaa kuin nuokolme kovaa parantajaa: Nurmen Tuomas, Hiekka-Heikki ja Matara-Matti.

Murkinan aikana koetteli sairas syödä, mutta eipä huttu kelvannutkaan.

— Ei kelpaa viina eikä maista huttu, yhäti vain mieltäni elostelee,saneli emäntä. Tuokaa kantvärkkiviinaa ja voidelkaa sillä minunotsaani, käärikää sitten mustia villoja liinapiolla pääni ympäri javoidelkaa pippuripalkoviinalla sydänalaani, ehkä se helpottaisi.

Riitta-miniä teki kaiken, mitä anoppi pyysi,

...

BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!


Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!