Produced by Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Suoment. ["Friday the Thirteenth"] H. P.
K. Kaatra, Tampere, 1907.
Tampereen Kirjapaino Oy.
"Perjantai 13 päivä: pitihän minun se arvatakin. Jos Bob on päässytvauhtiin, menee kaikki päin helvettiä, mutta saanpahan nähdä, voinkominä tehdä mitään tässä asiassa."
Laskiessani telefoonin kuulotorven kädestäni, tuntui siltä kuin olisiääneni kaiku hajoittanut viisivuotisen sumun, ja silloiset ajatmuistuivat mieleeni yhtä selvinä kuin eilinen päivä.
Olin istunut sisällä konttorissani ja antanut sormieni välitse liukuasähkösanomanauhan, joka tuuma tuumalta ilmoitti yhä yltyvääpörssikauhua, kun minulle sanottiin, että Brownley pörssisalista tahtoiheti paikalla puhutella minua telefoonissa. Brownley oli osakastoiminimessämme ja pörssiasiamiehemme. Hän oli innoissaan. Herroiltapörssikauppiailta kyllä puhe sujua silloin kun pörssikauhu vallitsee.
"Mr Randolph, täällä kiehuu ja porisee ja yhä kuumemmaksi käy sekuntisekunnilta. Helppo arvata — se on Bob. Jos hän tätä tahtia pitääkaksikinkymmentä minuuttia, tulvaa laavavirta 'Kadulle' [Wall Street]ja sieltä pankkeihin ja yhä edelleen yli koko maan, eikä kukaan voiarvata, kuinka suuri alue on huomenna poroksi poltettu. Pojat ovatpyytäneet minun kysymään, ettekö te tahtoisi ottaa häntä hillitäksenne.He panevat yksimielisesti viimeisen toivonsa teihin."
"Tiedättekö varmaan, Fred, tämän olevan Bobin työtä", kysyin minä. —
"Oletteko tavannut hänet?"
"Olen, tulen juuri hänen konttoristaan, ja iloinen olinkin, kun sieltäpääsin. Hän on sotatuulella, mr. Randolph, synkempänä kuin koskaan olennähnyt. Hänen viimekertanen hyökkäyksensä oli vain lasten leikkiätämänpäiväseen verrattuna. Aamulla lähetti äitini mulle sanan joeilisiltana huomanneensa hyökkäyksen olevan tulossa. Bob oli käynythänen ja sisarieni luona, ja hänen puheistaan oli äiti päätellyt hänenaikovan kadota taas. Kun äitini kuvaili hänen mielialaansa, ja minämuistin päivän merkityksen, rupesin pelkäämään pahinta. Muuten kuulinhänen olleen ulkona aamupuoleen yötä. Avatessani hänen konttorinsa oveatänään, hyökkäsi hän kimppuuni kuin pantteri. Sanoin poikenneeni sinnesaamaan määräyksiä, ja koska oli tehty sangen edullisia kauppoja,haluaisin tietää, tahtoisiko hän ottaa osaa niihin. 'Edullisiakauppoja', karjui hän. 'Etkö sinä tiedä, että tänään on perjantai 13päivä? Mene takaisin sinne helvetin luolaan ja myy, myy, myy!' 'Mitä jakuinka paljon?' kysyin minä. 'Mitä tahansa, kaikki. Anna niilleheittiöille jokaikinen osake, jonka tahtovat, ja kun ovat saaneetkitansa täyteen, alenna kaikki, mitä olet myynyt, kunnes heidän onpakko oksentaa ulos kaikki viimeisen kolmen kuukauden kuluessaostamansa.' Ulos tullessani kohtasin Jim Hollidayn ja FrankSwanin, jotka hyökkäsivät sisään. He toimivat nähtävästi Bobinasioilla ja ovat kokonaisen tunnin ajan syytäneet markkinoilleAnti-People-obligatsiooneja. Muutaman minuutin kuluttua ovat he täällätaas, ja minä pidin varmimpana soittaa teille, ennenkuin aloin myydä.Mr. Randolph, ostovoima on jotenkin pieni, ja jos alan myydä osakkeitamistä hinnoista hyvänsä, on ratkaiseva isku sattunut kymmenen minuutinsisällä ja tusinan verran konkursseja julistetaan. Kello on nytkahtakymmentä vailla yksi, ja jumala tiesi, mitä ennen kello kolmeasaattaa tapahtua. Nyt, mr. Randolph, toivon teidän tarttuvan asiaankäsiksi, meillä ei ole minuuttiakaan liikaa."
...