Produced by Tapio Riikonen
Isänmaallisia runoja sekä balladeja
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström,1899.
Aleksis Kiven suurelle muistolle omistetaan nämä vähäiset laulut.
Aleksin joulu.
Menneitä vaiheita.
Elettihin ennenkin.
Huhun huuhkain.
Kun laulajat lauleli.
Suomenlahdella.
Saulin lankeemus.
Sudet tulevat.
Hakoisten linna.
Itke, itke nurmen nukka!
Epäilijät.
Ne kiltit lampaat.
Lalmantin kotiintulo.
Volhovin rannoilta.
Kansa erämaassa.
Pienen oikeus.
Rikkahat neitoset.
Tämä maa.
Poppa.
Raaseporin Ristinä.
Tule Suomen neitonen.
Näin unta.
Kullasta erotessa.
Maalisk. 13 p. 1899.
Mihareppuri.
Kulkeva ritari.
Aulanko.
Hämäläislaulu.
Kaiuin kirot.
Voi tätä kansaa.
Maanmiehen toukolaulu.
Kaarinan kehtolaulu.
Maastamuuttajat.
Uusi pomo.
Hetken siivillä.
Vapaa sana.
Laulajan palkka.
Kavahda kansa.
Maan sydämmessä.
Tulkit tulivat.
Birger jaarlin uni.
Suomen lippu.
Postiruuna.
Ja Salomo lauloi.
Anna kättä veljellesi.
Tuomas piispa.
Suomen muuri.
Hämärän ääniä.
Helki tiuku kuin helkit vaan illalla joulun, kun huurre peittää maan, tuima taival on kulkijalla, onni mustuneen orren alla, loista loitolle lieto lies, hankeen hukkuvi matkamies polulla maaliman rannan!
Lumi lennä kuin untuvyö, syvä ja musta ois muuten ilta-yö, lennä Tuusulan lammin luokse, miss' on mökissä oljen tuokse, kussa kynttilä lehahtaa! — Kuka tuvassa huoahtaa polulla maaliman rannan?
Lapset telmivät pahnoillaan, liekkien leikkiin mies tuijottavi vaan, elää vielä ja on jo vainaa, kalma kaartaa ja ilma painaa. Pystyvalkea loimottaa, sydän vilussaan vavahtaa polulla maaliman rannan.
Keijut lapsuuden kuiskuttaa: hoivassa äidin sait nuorra taivaltaa, oli pehmeät kotipellot, soitti rastas ja kiikkui kellot, tuttu väkesi kullervoi, silloin sielusi kannel soi polulla maaliman rannan.
Impivaara se tarinoi, laulusi kummit ne kummat lahjat toi, luomisinnossa istuit silloin paimenhuilulla soittain illoin ohikulkijan kuulemaa virttä, rattosan haikeaa, polulta maaliman rannan. —
Orsiin valkea heijastaa… Kalsea katse jo kosteen kiillon saa mailta ikuisen yrttipuiston, mailta onnen ja pyhän muiston, aatos haahtena laskettaa suurten unelmain merten taa polulta maaliman rannan.
Lapset telmivät pahnoillaan, mierollakulkija elää uudestaan, nostaa kättä ja siunaa lasta erheen elkeihin sortumasta. Loista loitolle lieto lies, poijes kulkevi matkamies polulta maaliman rannan!
Tummat neitoset kuiskuttaa: elonpolku kaita,