E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
Santeri Ingman [Ivalo]
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1907.
Salapoliisijuttu sekin.
Kullankaivaja kertoo.
Lääke vilustumista vastaan.
Kuoleman sinetti.
Sanomalehtimiehenä Tennesseessä.
Salapoliisijuttu sekin.
Ensimmäinen osa.
Ei pidä koskaan tehdä pahaa kun ihmiset näkevät.
Ensimmäinen näytös tapahtuu maalla, Virginiassa; aika 1880. Sielläon vietetty häät. Kaunis, jotenkin varaton nuori mies on nainutrikkaanlaisen nuoren tytön — on rakastuttu ensi silmäyksellä javietetty kiireiset häät, häät, joita tytön isä, leskimies, kovinvastusteli.
Sulhanen, Jakob Fuller, on 26 vuoden ikäinen mies, vanhaaarvossapidettyä perhettä, joka Jaakko kuninkaan karkottamana on paennutpois Englannista — niin kertovat ihmiset. Morsian on 9-vuotias jakaunis. Hän on vilkas, kiivas, runollinen, äärettömän ylpeä ylhäisestäsuvustaan ja intohimoisesti rakastunut nuoreen aviomieheensä. Siksiuhmaili hän isänsä kieltoa vastaan, kärsi hänen nuhteensa, kuunteliääneti hänen varoittavia ennustuksiaan ja lähti hänen kodistaan ilmansiunausta, onnellisena, kun siten sai osottaa rakkautensa runsaanmäärän.
Mutta hääpäivän jälkeisenä aamuna tapahtui hänelle surullinen yllätys.
Hänen miehensä työnsi hänen hyväilevän kätensä syrjään ja virkkoi:
— Istu. Minulla on sinulle jotakin sanottavaa. Rakastin sinua,ennenkuin pyysin isältäsi kättäsi. Hänen kieltoaan en valita, — senolisin aina kestänyt. Mutta se, minkä hän sinulle minusta on sanonut,se minua sapetti. Elä virka mitään, tiedän hyvin mitä hän on sinullesanonut, olen kuullut sen luotettavasta lähteestä. Hän lausui m.m.,että minun luonteeni muka kuvastuu kasvoistani, että olen petturi,silmäinpalvelija ja pelkuri sekä raaka, sydämmetön ihminen. Hän sanoikasvojani "valkoisen orjuuden merkkileimaksi". Jokainen muu minunsijassani olisi mennyt hänen luokseen ja ampunut hänet. Niin aijoin jominäkin tehdä, mutta silloin syntyi minussa parempi ajatus: minun pitäähäpäistä hänet, särkeä hänen sydämmensä, tappaa hänet tuuma tuumalta.Mitenkäkö sen teen? Sen saat nähdä siitä tavasta, miten kohtelen sinua,joka olet hänen epäjumalansa. Menin naimisiin sinun kanssasi ja sitten,— maltahan, saathan nähdä!
Siitä hetkestä asti kärsi nuori vaimo kolmen kuukauden ajan kaikki neloukkaukset, kaiken sen raakuuden, joita mies uutteralla miettimiselläkeksi; ruumiillista rääkkäystä vain ei. Mutta vaimon ylpeys kesti senkaiken ja hän kätki salaa kaikki kärsimyksensä. Väliin virkkoi hänenmiehensä: "Miksi et mene isäsi luo kertomaan miten sinua kohtelen?" Jahän keksi yhä uusia kidutuskeinoja, käytti niitä ja kysyi taas. Vaimoyhä vastasi: "Minulta isäni ei saa tietää mitään." Ja hän pilkkasimiehensä halpaa sukua, sanoi olevansa orjan orja — mies saa vaikkatappaa hänet, mutta taipumaan hän ei häntä saa — siihen ei orjanluonto kykene. Niin kului kolme kuukautta. Ja niiden kuluttua virkkoiaviomies synkällä, merkitsevällä katseella: "Olen koettanut kaikkeapaitsi yhtä." Ja sitten hän odotti vastausta. "Koeta sitäkin", lausuivaimo, ja käänsi pilkaten hänestä päänsä.
Sinä yönä nousi mies kello kaksitoista vuoteeltaan, puki päälleenvaatteensa ja virkkoi:
...