E-text prepared by Jari Koivisto
Kansantietoutta Kajaaninkulmilta
Kirj.
Helsingissä,Tietosanakirja-Osakeyhtiön Kirjapaino,1922.
Tuolla se korpi kumottavi,
Salo siintävi sininen.
Sinne mieleni tekevi
Aivoni ajattelevi.
Alkusanaksi.
Asutustarinoita.
Kulkuneuvoista.
Rakennuksista.
Yhteiskunnallisista ja oikeustavoista.
Suurperheitä.
Kun vanhat muistelevat muinaisia.
Päiväkausi pirtissä.
Mitä syötiin ja juotiin.
Metsästyksestä.
Karhunpyyntiä ja karhunpalvontaa.
Karhumiehiä.
Kalastuksesta.
Karjanhoidosta.
Niityistä.
Halmeen viljelyksestä.
Peltoviljelyksestä.
Tervanpoltosta.
Kotiteollisuutta.
Juhla- ja merkkipäiviä.
Häätapoja.
Lapsesta aikuiseksi.
Leikkejä ja kisoja.
Tautia ja tuskaa.
Tietäjiä ja taikuutta.
Haltioita ja väkeä.
Luonnontietoa ja eläinoppia.
Kuolema ja peijaiset.
Kajaanin ja Oulujärven takaiset Kainuun korpiseudut, jotka maanselänvedenjakaja erottaa Valkeaan mereen kallistuvasta Vienan-Karjalasta,ovat meidän suurimpia sydänmaitamme. Täällä vielä äärettömät metsätja selkoset ulottuvat silmän siintämättömiin ja yhtyvät kaukaiseentaivaanrantaan, ja vain pienoisina päivinä ovat ihmiseläjäin raatamisentulokset tässä metsien meressä.
Jylhä ja suurenmoinen on Kainuun erämaan luonto. Sadat toinen toistaankorkeammat komeat metsäiset vaarat täällä kohoavat, semmoiset kuinHiisivaara ja Saukkovaara, Leipi- ja Lampovaarat, Kivesvaara, Myhkyrija Teiriharju, puhumattakaan valtavasta Naapurivaarasta ja mahtavastaPaljakasta, joka laajana "maanselkänä" ulottuu monin peninkulminRistijärven Uvalta Holstinjärven ohitse Hyrynsalmen Kytömäen kylilleja siitäkin sivuitse, sekä kuulusta Vuokatista, josta "alkaa tunturienjuonto ja kulkee Lapinmaahan asti". Muutamille vaaroille sanotaansydänyön auringonkin näkyvän, niinkuin Kovallevaaralle Kiannanperukoilla. Kiannan rajaseutu onkin niin taivahista maata, että sielläeletään "peninkulmaa korkeammalla" Oulun merimaita.
Vaarojen välissä levittäytyvät suuret, aukeat suot ja rääsyiset rämeet,taikka aukeavat siellä siintävät selät ja pilkottavat monilukuisetmetsäjärvet ja sadat lampareet. Näistä kaukaisista ylimaan soista,järvistä ja hetteistä vetää mahtava Oulujoki vetensä. PienoinenSarvijärvikin, joka on synkässä sydänmaassa, kymmenkunta peninkulmaaKiannan kirkolta pohjoiseen, Sarvikiven vierellä, Kiannan, Kuusamonja Vienan rajakulmauksessa, vierittää vesipisaransa Merikosken kauttaPohjanlahden helmoihin. Kainuun soista saa myöskin Kiiminginjokialkunsa sekä osaksi iso Iijoki kokoo voimansa. Epälukuisten järvienkautta vierivät sydänmaiden vedet ja monissa sadoissa koskissa nevalkoisina vaahtopäinä pauhaavat.
Korpi on aina vanhoillinen, se vaalii huolellisesti vanhaa perintöäja vartioi, etteivät uudet virtaukset pääsisi sen rauhaa turmelemaan.Se iloitsee kuullessaan Tapion haltioineen liikkuvan selkosissa sekäVetehisen veurehtivan järvissä, se ihan sykähtää nähdessään vanhanerämiehen antavan uhrinsa tapionpöydälle, ja hyvillä mielin sekuuntelee, kun harmaapäinen kalaukko sanelee isiltä oppimiaan lukujataikka kun koukkuselkäinen muori karjaa laskiessaan lukee ikivanhatkauniit rukouksensa. Ymmärtävästi hymyillen se ohjailee naavaistaäijää, joka virsut jalassa, tuohitarakka s