(Religio medici)
Kirj.
Kariston klassillinen kirjasto 15
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1921.
Esipuhe.
Edustavaksi suunniteltua klassillisen kirjallisuuden käännösvalikoimaatoimitettaessa ilmenee käytännössä piankin välttämättömäksi noudattaaohjeena parin ranskalaisen kirjallisuushistorioitsijan lausumaaperiaatetta. »Ylimalkaan voi sanoa», huomauttaa Louis de Loménie,»että kielestä toiseen, kansalta toiselle siirrettäessä on otettavahyvin suuressa määrin lukuun kirjailijan asema hänen kotimaassansa,jos mielii välttää harha-arviointia. Jokainen ulkomaalainen, jokatahtoo nojautua vain omaan käsitykseensä, johtuu helposti oikkuihin.Kukaan ei ole tietämätön siitä, että La Fontainen ansiokkuus tehoaamuukalaiseen vähän; epäilemme tokko Bossuetia kovinkaan innokkaastiihaillaan meidän rajojemme ulkopuolella; mitä Molièreen tulee, niinhän on [Saksassa] saanut varsin vähän puolta: asettihan Schlegel hänetmuitta mutkitta Scriben alapuolelle; Goethen mielestä du Bartas oliomassa maassaan väärintunnettu suuri runoilija, ja vakuutetaanpa olevansaksalaisia, jotka pitävät herra Capefigueta ranskalaisena Tacituksena.Juuri Goethen erehtyminen du Bartasista sai Sainte-Beuven huomauttamaanperin järkevästi, arvostellessaan muukalaisen pätevyyttä: 'Runoilijainja kirjailijain aseman määräämisessä on kukin kansa omiensa etumainenarvostelija.'»
Kaikki käännökset, tunnollisimmat ja luontevammatkin, menettävätalkuperäisen tehoa kahdesta auttamattomasta syystä: ne eivät kykenetuomaan mukanansa koko sitä henkistä ilmapiiriä, jossa alkuperäinenteos on syntynyt ajanhengen ja kansallisluonteen vaikutuksenalaisena, ja kielten vajava keskinäinen vastaavaisuus ehkäiseesaamasta käännöksessä kunnollisesti esille alkutekstin kenties juurisellaisenaan tärkeätä esitystapaa, etenkin milloin tämä huomattavamminperustuu asianomaisen kielen erikoisuuksiin. Kumpainenkin haittasaattaa johonkin kuuluisaan teokseen nähden ilmetä niin suureksi, ettäkääntäminen ei enää ollenkaan vastaisi tarkoitustaan, ja samoistasyistä ovat monet vanhat hengentuotteet menettäneet asemaansakotimaassakin, käyden jälkipolville vieraiksi ja vaikeatajuisiksi,olojen muuttumisen ja kielen ainaisen kehityksen takia. Mutta näidenkäytännöllisten esteiden rajoissa lienee klassillisen käännössarjanesitettävä puolueettomasti, mitä kukin maailmankirjallisuudenhuomattava vaihe on luonut suurinta sen kansallisuuden sukupolvienvakiintuneessa arvostelussa, jolle ne ovat olleet läheisimmät.
Yleensähän sellaiset tuotteet tosin ovatkin tulleet kaikkienvarsinaisten sivistyskansojen tai koko ihmiskunnankin yhteiseksiomaisuudeksi, mutta kun esim. Euroopan nuorimman sivistysmaan johtavaarvostelu katsoo Ciceron liian vähäpätöiseksi esitellä laajassaklassillisessa valikoimassa, käy yhäti tarpeellisemmaksi karttaatällaisen sarjan suunnittelussa yksilöllisen uudestaanarvioimisenoikukasta polkua, jota jokainen viitoittelisi eri tavoin, ja pitääsarjan tarkoituksena olevan näyttää, mitä yleismaailmallinen sivistystodella esittää edustavimpina lähteinään, tapahtuipa se suuremmalla taivähäisemmällä oikeutuksella.
Sir Thomas Brownen nyt suomenkielisenä ilmestyvä pääteos on niitämaailmankirjallisuuden merkittäviä tuotteita, jotka edellämainituistakahdesta syystä eivät ole päässeet sulautumaan ihmiskunnan yleiseensivistyselämään. Englannin uskonnollinen kehitys on tapahtunutmelkoisesti erillään mannermaan hengellisistä virtauksista, jaLääkärin uskonto kuuluu siinä erityiseen vaiheeseen, puritaanisuu