Kolmijaksoinen historiallinen romaani
Kirjoittanut
Suomentanut
Werner Söderström, Porvoo, 1899.
Kolmiosainen historiallinen kertomus kuninkaista Kaarlo VIIIja Kristian I sekä arkkipiispa Jöns Pentinpoika Oxenstjernasta
Ja mailma se täynnä on vilppiä,
Niin usein oon huomannut sen;
Se köyhiä, rikkaita kahlehtii —
Mistä uskotun löytänen?
Kansanlaulu.
Ensimmäinen osa: Tord Bonde.
I. Tuleva kronikankirjoittaja.
II. Vanki.
III. Hammarstadissa.
IV. Satavuotias piispa.
V. Kaarle kuningas ja kavaltajat.
VI. Petettynä.
VII. Valonsäde.
VIII. Sanansaattaja.
IX. Arkkipiispa Tuve.
X. Neitonen Borgebyn linnassa.
XI. Kuolleen kuningattaren rukous.
XII. Salainen sanansaattaja.
XIII. Nuori marski.
XIV. Axevallassa.
XV. Erengisle herra ei tahdo enää kuulla Briita rouvan
vastaväitteitä.
XVI. Valkoinen ruusu.
XVII. Ennustus.
Toinen osa: Jöns Pentinpoika Oxenstjerna.
I. Kellojen soidessa.
II. Sovinnonhieroja.
III. Hagbart ja Signe.
IV. Tuomioherran matkaseurue.
V. Skånen linnassa.
VI. Kuninkaan tikari.
VII. Sulhanen.
VIII. Häät.
IX. Punaisen ruusun kodissa.
X. Neuvottelu.
XI. Kaarlo kuninkaan vastaus.
XII. Arkkipiispa Jöns Pentinpoika ja Kristian kuningas.
XIII. Sattuiko arkkipiispan nuoli?
Kolmas osa: Katillo Kaarlonpoika Vaasa.
I. Kohtaus Linköpingin tuomiokirkossa.
II. Kolmårdenilla.
III. Vieras asepalvelija.
IV. Katillo piispan leirissä.
V. Ritari ja asepalvelija.
VI. "Dei kraden Pape."
VII. Eräänä yönä Ekolsundissa.
VIII. Östenin sillan luona.
IX. Voiton hedelmä.
Tord Bonde.
Tuleva kronikankirjoittaja.
Sillä puusillalla, joka johtaa Munkbro'sta Gråmunkeholmaan, seisoikaksi harmaaveljestä vilkkaasti keskustellen. Vähäsen matkaa heistä olinuori mies, joka hyvin tarkasti näytti katselevan luostarikirkkoa jasen ympärillä olevia rakennuksia, aina tuon tuostakin tehdenmuistiinpanoja kädessään olevalle paperille. Silloin tällöin harhaantuihänen katseensa sillan alitse kulkevaan virtaan, mutta munkkienkeskusteluun ei hän näyttänyt huomiota kiinnittävän, eivätkä nämätkäänhänestä mitään välittäneet.
Oli jälkeenpuolenpäivä alkupuolella kesäkuuta ja taivas oli niin kirkasja ilma niin suvinen, että se kyllä voikin viekotella ihmiset ulosvapaaseen luontoon.
"Paratkoon Jumala", sanoi toinen munkeista, lyhyenläntä, laiha mies,"kuninkaana on hän kokonaan toista maata kuin marskina, ja sitäpaitsiovat he osanneet punoa kaikki niin hyvästi kokoon, että hän tuskintulee siinä silmuja huomaamaankaan, vaikkapa ne hänellenäytettäisiinkin."
"Hm!" oli toisen ainoa vastaus.
"Saatte nähdä, että Norja vielä liukuu hänen käs