Kirj.
Lauri Pohjanpää
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1917.
Uusi kevät
Poutapilvet
Vanha puu
Veljen haudalla
Salamanteri-sydän
Eksynyt lintu
Kaksi sokeaa
Lemminkäisen äiti
Aamu ja ilta
Erakko
Yli salmien
Lopputili
Tähtiä kohti
Rukous
Harpun suru
Hänen nimensä
Mirjam
Batseba I, II
Mitä tapahtui?
Ulkopuolella
Olin itkenyt itseni nukuksiin
Köyhä
Metsän puhelu
Miks sattuu näin elo kohtalot
Raajarikko
Ole luonani silloin
Valkea armeija
Punainen tähti
Elämän jälkeen
Hämeen laulu
Paavo Cajanderin haudalla
Sävelten virsi
Kanteletar
Maan laulu
IV METSÄN SATUJA
Suven kuussa
Jänikset
Muurahaisten riimikronikasta
Hanhen konsertti
Maailman meno
Taas vesiltä, mailta tuhannet sävelet helää,taas kaikki versoo ja kukkii ja elää, elää!
Soi riemuin soinnut laulavat yltä, alta,on läsnä ja luo nyt elämän kaikkivalta.
Taas luonnon rinnassa kevään unelmat herää:jo kukat, katsohan, päivässä tekee terää.
Purot kuorona kohisten laulavat: lähti jo kirsija lakehen taivaan kirmaa kiurun virsi.
Ja päivä paistaa ja taivas siintäen hohtaaja sätehet siltoina taivaasta maahan johtaa.
Kuin kiurun virsi sielussa sävelet helää:on ihana taivas ja maa, on ihana elää!
Poutapilvet, poutapilvetliitää, leijailee,sinikantta kilvan ajaa,kiitää, karkelee,
hymyy, leikkii, läikkyy, loistaahohtain hopeaa,lymyy, leijaa taivaanrannankultaporttein taa…
niinkuin onnen kirkkaat päiväthaihtuu, häviää —surut yksin maahan lankee,surut yksin jää.
Sano, vanha ja viisas ja harmaa puu,min varjossa vuossadat uneksuu,mi nähnyt oot elämän ennenmiespolvien monien mennen,
min ohitse kuolohon kulkenutja sun iäistä virttäs kuunnelluton kerran taaton taatto,sukupolvien pitkä saatto, —
ne oliko outoja päällä maan,ne näkikö unta valveillaan,taa kaihoten taivaanrantainja kaipuuta kummaa kantain?
Ne suriko salaa, harmaaks pään,ne itkikö yksinäisyyttäänja kärsivät hiljaisesti? —Sano, kuinka ne loppuun kesti?
Kuoleman suureen, autioon maahannuorena mennyt oot, —nuorena mennyttä haavat haudallaiäti murehtikoot.
Sammui rusko sun aamujes taivaansammui hymyissään, —päivää, mi noussut ei koskaan, kasteiäti itkekään.
Saavu et jälleen, kuinka jos kutsun,kuinka jos vuottanut oon.Kirkkaudesta niin kirkkauteen sunhenkes vaeltakoon!
Kerran, ah kerran on kaartuva päivämultaan kirkkomaan.Suuressa rauhassa mullan allakerran kohdataan.
Niin lei