Produced by Tapio Riikonen
Kansankirjailijaimme novellikokoelma
WSOY, Porvoo, 1890.
Liisa Tervo (Oulu): Uusi isä
Eero Sissala (Helsinki): Naavalan Taavetti
P. Päivärinta (Ylivieska): Pelastettu
N. Niemelä (Punkalaidun): Luisulan lapset
Alkio (Laihia): Salliman oikkuja
Kauppis-Heikki (Iisalmi):
Härät
Isäntä
Heikki Meriläinen (Sotkamo): Kotoa kotiin
Jakke Honka (Oulu): Perukkalaiset
Emil Vainio (Helsinki): Selman hääpäivänä
Jalon suomalaisen kirjallisuuden kartuttajan,
lämpimän isänmaan rakastajan,
hellän kirjailijain suosijan
ja
ahkeran auttajan,
kalliin ystävämme:
Herra professori
muistolle,
kunnian ja rakkauden osoitukseksi
surun ja kaihon tunteella
omistavat nämä heikot
kynäpiirteet
Tekijät.
Kirjoitti Liisa Tervo.
Setänsä luona maalla oli Elsalla hauska olla, ettei hän kaivannutmitään. Koti-ikävä oli kerrassaan haihtunut eikä isäkään enäänmuistunut mieleen. Siitä olikin kauvan jo kuin isä oli taivaasen mennytja setä oli niin hyvä, aivan kuin isä.
Setä kuin kotosalla oli, niin sen kintereillä pyöri alinomaa, riekkuisylissä ja kaulassa kilvan talon lasten kanssa. Ja kuin setä oli päivänpoissa, niin kuin metsässäkin, niin oli semmoinen kaipuu, etteitahtonut päivä kulua. Aina kujan suuhun menivät katsomaan että eikö jotule, aina vähän väliä. Ja kun näkyi niin silloin lähtivätkolmikannassa juosta piristämään vastaan. Helli riepu se aina jälkiinjäi kuin oli pienin, mutta Hilma ja Elsa tasaväkiset ollen jotenkinyhteen aikaan sedän luo pääsivät. Heti käsistä kiinni tormusivat jasiinä hyppivät lieskasivat iloissaan.
"Isä, isä!" hoki Hilma.
"Setä, setä!" Elsa hoki.
Setä naurusuin astui keskikujaa pallerehtava tyttö kummallakin sivulla.Mutta kuin tulivat Hellin luo ja tyttö kädet ojennuksissa seisoi jahätäilemällä pyrki "itän tyliin", niin silloin saivat Elsa ja Hilmatyytyä takin liepeestä kiinni pitämään. Mutta hyvähän tuo oli siinäkinreppasta, mieluista hyvinkin.
Vaan kuin setää kaupunkimatkalta odotettiin, niin se tuskaa oli. Sitähäärittiin sisältä ulos ja ulkoa sisään lakkaamatta ja kyseltiinvuoroon äidiltä vuoroon Inka Pietalta, niin että ne olivat aivanpahemmassa kuin pulassa.
Tänään odotettiin setää kaupungista. Lapset odottivat joka hetkitulevaksi siitä saakka kuin silmänsä aamulla auki saivat. Ja juoksivatkeittiössä aina kysymässä, että tuleeko kohta. Kaikki kolme yhtaikaahulmausivat kysymään, Elsa etunenässä.
"Pysykää lapsi rukat siellä muissa huoneissa, täällä te särette astiatja kaadatte mitä eteen sattuu", sanoi äiti. "Menkää pirttiinkuuropiilosille".
Mutta kauvanko sitä maltettiin olla kuuropiilosillakaan, siunaamahetki.Juostiin taas keittiöön tulisessa touhussa ja akkunan ääreenhulmauttiin katsomaan, että eikö tule.
"Inka Pieta notta Helli akkunaan, Helli kattoo, jot itä tulee", marisiitkusuin Helli, joka ei omin voiminsa kyennyt kiipeämään akkunanääreen. "Notta, notta", kärisi hän ja hätäili ja nykki Inka Pietaahameesta.
Mutta Inka Pie