E-text prepared by Jari Koivisto
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1922.
Juhani Siljo (omistus)
Alkusanat.
I. Lapsuus ja nuoruus. Ensimmäiset runokokoelmat.
II. Mathilde Mauté ja "Bonne Chanson".
III. Arthur Rimbaud ja yhteiset vaellusvuodet.
"Romances sans paroles".
IV. Verlaine, kristitty.
V. "Lélian parka".
VI. Paul Verlaine.
Muutamia viikkoja Sinun kuolemasi jälkeen kysyi sisaresi minulta,haluaisinko jonkun Sinun kirjasi muistoksi Sinusta: pyysin silloin,että saisin pitää omanani Verlaine'in runot, "Choix de poésies", jonkaeläessäsi olit minulle lainannut ja jota Sinä paljon rakastit.
Joka kerta, kun näen hyllylläni tämän keltakantisen kirjan taipidän sitä kädessäni, muistan sitä iltaa, jolloin me iloisin mielinsuunnittelimme erästä yhteistyötä. Minä olin kertonut Sinulle,että aioin kirjoittaa tutkielman Verlaine'ista,jota minä rakastinyhtä paljon kuin Sinä, ja silloin ehdotit — puol'leikkisästi,puol'tosissasi, joka oli Sinulle ominaista, että kääntäisit sikermänVerlaine'in runoja kirjani "kuvitukseksi". Mutta muutamia kuukausiasen jälkeen puhkesi vapaussotamme, jota varten Sinä olit kasvanut jakypsynyt, ja meidän pieni yhteistyömme raukesi samoin kuin ne monet,monet kirjalliset teot, jotka elämäsi viime aikoina täyttivät mielesi.
Minun suunnitelmani toteutuminen jäi vuosikausiksi, ja olisi kai yhäjäänyt, ellei "Choix de poésies" olisi ollut jokapäiväisenä seuranani,ja myös muistuttajanani. Mutta nyt olen suorittanut osuuteni; sekehys on valmis, jonka tuli sisältää Sinun runosuomennoksesi. Sanonsitä kehykseksi juuri sen vuoksi, että tunnen kuinka kuollut jatyhjä se on, verratessani sitä alkuperäiseen suunnitelmaamme. Olenkirjoittanut sen Sinua ajatellen, ja sen vuoksi tahdon omistaa senSinulle: se on yksinkertainen kiitos kaikista niistä herätteistäja kauneusvaikutelmista, joita keskustelut Sinun kanssasi minullevälittivät, ja se on kiitos vilpittömästä ja hyvästä ystävyydestäsi,joka yhä vielä on minulle elävä voima.
Maaria, 6 p, heinäkuuta 1922.
Tekijä.
Anatole France on eräässä novellissaan kertonut "huonosta ihmisestä,nimeltä Gestas, joka teki maailman ihanimpia lauluja" ja joka, niinsyvälle kuin olikin vaipunut kaikkinaisiin paheisiin, oli säilyttänytnaiivin lapsenmielensä. Väliin saattoi tämä vanha juomari olla sangenapea ja surullinen; hän katui ja häpesi elämäänsä ja antoi itselleenkaikkinaisia alentavia nimityksiä, ja kun hän sellaisessa mielentilassanäki avoimen kirkon, kiiruhti hän sisään ripittäytymään ja rukoilemaan"valkeata pukua ja siipiä sielulleen".
Tämän runoilijaluoman esikuvana on ollut Paul Verlaine.
Verlaine'in erikoisuutta ei vielä luonnehdita sillä, että huomauttaahänen paheellisuudestaan ja taas hänen puhtaasta lapsenmielestään,mutta joka tapauksessa on moinen vastakohtaisuus hänen kaikkeinoleellisimpia ominaisuuksiaan. Sillä tämä alkoholin ja naistenturmelema elostelija, jonka elämäntaipaleella kapakat, vankilatja sairaalat olivat merkittäviä virstapatsaita, on kirjoittanutehkä hartaimmat, kristillistä nöyryyttä kumpuavimmat säkeet kokoRanskan laulurunoudessa, sekä kuullut aineettomampia sointuja kuinmitä kuolevaisen korvan usein on sallittu kuulla. Tuskin kukaan