Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta
Kirj.
KAPTEENI TERÄS [Jalmari Kara]
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1918.
I. Isänmaan poika:
1. Rintamalla. 2. Nuori sankari. 3. Ihmisten ilmoille. 4. Vaikea matka. 5. Kodin lämpöä. 6. Muuan vainaja. 7. Jäähyväiset.
II. Keksintö:
1. Testamentti. 2. Anoppi. 3. Kotitarkastuksia. 4. Professori. 5. Soittoniekka. 6. Omituinen vieras. 7. Kustaa III. 8. An Elise. 9. 27.
III. Hapuilua pimeässä:
1. Unelma todeksi.
2. Satimeen.
3. Shpalernaja.
4. Haarniska.
5. Vankikoppi 68.
6. Maaliskuun vallankumous.
7. Matka.
8. Konttoristi.
9. Libaussa.
10. Suuret taipuvat.
11. Harhaisku.
12. Pako.
13. Memento mori.
IV. Kuolemattomat:
1. Vappu v. 1946.
2. Aseisiin.
3. Ratsuväkidivisioona.
4. Hyökkäys.
5. Savuavat kaupungit.
6. Kurjuuden rintama.
7. Pietarin valtaus.
8. Rankaisuretkikunta.
9. Kansa kuohuu.
10. Rauhan enteitä.
11. Häät Luolakoskella.
12. Suur-Isänmaa.
Isänmaan poika
Rintamalla.
Tyynen kesä-illan läpikuultava kirkkaus syleili Missejoenrauhoittunutta rintama-osaa. Surullisen suon lammikot, joiden pahaltalöyhkäävä, kellertävä vesi kätki myriaadittain taudinsiemeniä japikkueläjiä, kiilsivät nyt lumoavina kuin lähteen silmät tuuheidenruohotupsujen välissä. Siellä täällä saattoi viitain lomitse erottaakapeat kapulakäytävät, joilta toisinaan kuului yksinäisten askeltenkopsetta; muuten olikin kaikki hiljaista.
Oli 22 p. heinäkuuta v. 1916. Päivän työ oli päättynyt ja suolla,jossa äsken hääräili suomalaisten jääkärien vihreätakkinen parviturpeita kiskomassa, törröttivät nyt tyhjät työntövaunut ikäänkuinmietteisiinsä vajonneina mustan suokuopan partaalla. Laukaustakaanei kuulunut. Vihollinen näytti antautuneen kesä-illan lumoihin, eikähautavahtien tarkkaava valvonta voinut panna merkille muuta kuinautereisen savun keveät kiemurat jonkun viholliskämpän yllä, taisorsan viihdyttävän äännähtelyn joen ruohikossa.
Kompiaiset, joka kolmantena päivänä annettava lisäruoka, oli juurijaettu ja kämppä Untolan miehet istuivat verannantapaisella lavalla,pureskellen hyvällä halulla juustoa ja leipää, jonka päälle heolivat sivelleet ohuen kerroksen maukasta marmelaadia. Heidänvihreät pukunsa olivat röhjääntyneet, jopa repeilleetkin ja heidänkänsäisissä käsissään oli työn ihoon-syöpynyttä likaa. Pari poikaapesi ruoka-astioitaan hiekalla ja vedellä, muutaman lätäkön reunallakyykistyneinä, ja vahtiin lähtijät tarkastelivat kiväärejään.
Kapulakäytävältä kuului askeleita ja jääkäri pöllähti tiheiköstäverannalle, kädessään suuri paperitörttö.
— Jokos lisuke on jaettu? Kuka minun osani on ottanut?
— Tuossa on juustosi ja tupakkasi. Marmelaatisi on trinkpehherissähyllylläsi.
Rauhoittuneena avasi tulija törttönsä ja otti kauniin