Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Bernard Shaw
Suom. Helmi Setälä
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava1909.
Hammaslääkärin työhuoneessa kauniina elokuun aamuna 1896. Se ei olemikään tavallinen pieni lontoolainen huoneenpahainen, vaan hienokalustettu huone, näköala merelle, suositulla kylpypaikalla.Operatsionituoli, jonka vieressä on kaasupumppu ja siihen kuuluvasylinteri, on huoneen keskustan ja nurkan välillä. Jos katsoo sisäänhuoneeseen yhdestä ikkunasta, joka on vastapäätä tuolia, niin näkyytulisija keskellä vastakkaista seinää, sekä vasemmalla ovi. Uuninreunalla on kehyksessä lääkäridiploomi, uunin edessä lepotuoli, joka onpäällystetty mustalla nahalla. Oikeassa nurkassa pieni tuoli ja pöytä,jolla on ruuvipihdit, työkaluja ja huhmari. Tämän pöydän lähellä onkapea kone, joka näyttää telineeseen kiinnitetyltä piiskalta, ja siinäon pedaali ja hyvin suuri pyörä. Samassa kun katselija huomaa senolevankin hammasporan, käännähtää hän väristen vasemmalle ja näkeesiellä vielä toisenkin ikkunan, jonka edessä seisoo kirjoituspöytä,sillä kirjoituspöytä-almanakka ja pöydän edessä tuoli. Kirjoituspöydänvieressä oven puolella seisoo nahalla päällystetty sohva. Vastakkaisen,oikeanpuolisen seinän täyttää melkein kokonaan pitkä kirjahylly.Operatsionituoli on aivan edessä, työkalukaappi vieressä. Saattaahuomata, että ammattiin kuuluva osa sisustusta on aivan uusi. Samallapistää myös silmään, että tapetit ja niiden maljakko- jakukkakiehkuramallit, jotka todistavat hautajaisurakoitsijan makua,matto ja sen säännölliset, kaalinpääntapaiset kukkakimput, lasikruunuja lasiprismat, siniset, keltareunaiset kynttiläjalat uuninreunalla,niiden välissä pöytäkello lasikuvun alla, (sen tarpeettomuutta todistaahalpa amerikkalainen kello sen vieressä, osoittaen kahtatoista) jamusta marmorinen uuni, joka näyttää ikäänkuin perhehaudalta, ettäkaikki nuo yhdessä viittaavat siihen kauppahenkiseen arvokkaisuuteen,joka oli ominainen kuningatar Viktorian hallitusajan alku-ajalle,rahavallan uskoon, raamatun fetishipalvelukseen, helvetinpelkoon, jokaon alituisessa taistelussa köyhyydenpelon kanssa, vaistomaiseen inhoon,jonka taiteen, rakkauden ja roomalaiskatolisen uskonnon intohimoinenluonne on omiaan herättämään, ja yleensä rahavallan ensimäisiinhedelmiin teollisuusvallankumouksen ensi asteilla.
Ei pienintäkään jälkeä näistä traditsioneista näy niissä kahdessahenkilössä, jotka sattumalta ovat huoneessa. Toinen heistä,hyvin kaunis pieni nainen, puettuna aistikkaaseen, ihastuttavaanpukuun, on nuorempaa sukupolvea, sillä hän näyttää tuskinkahdeksantoista-vuotiaalta. Tuo suloinen pikku olento ei suinkaan kuulutähän huoneeseen, ei edes tähän maahan, sillä hänen hipiänsä, niinhieno kuin se onkin, on ruskettunut lämpimämmässä auringonpaahteessakuin mitä Englannissa on; ja kuitenkin tarkka silmä voi huomatayhdyssiteen heidän välillään. Sillä naisella on vesilasi kädessä janopeasti katoava spartalaisen itsepäisyyden piirre pienen lujan suunsaja lystillisesti rypistyneiden kulmakarvojensa ympärillä. Jos voisihuomata edes hiukan omaatuntoa hänen kulmakarvojensa välissä, niinuskovainen voisi toivoa hänen olevan lampaan sudenvaatteissa — sillähänen pukunsa on häikäilemättömän kaunis — mutta heti kun tuo ilmekatoaa, loistaa hänen otsansa yhtä puhtaana ja kirkkaana synnistä, kuinkissanpoikasen.
Hammaslääkäri, joka katselee häntä onnistuneen leikkauksensuorittajan tyytyväisyydellä, on noin 30-vuotias mies. Hän ei näytätyöntekijältä: hänellä ei ole sitä virallista käytöstapaa, joka onominainen nuo