E-text prepared by Harri Anttonen
ynnä 189 Wiron arwoituksen kanssa
Koonnut
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia.5 Osa.
Toinen lisännetty painos.
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.1851.
Imprimatur: G. F. Aminoff.
Alkulause.
Kuusikymmentä wuotta on nyt kulunut siitä ajasta, kun Frantsilansenaikuinen kappalainen, majisteri Christfrid Ganander, toimittikokouksensa Suomalaisista Arwoituksista präntätyksi seuraawallaesipuheella.[1]
Että Suomalaiset Arwoitukset eli tapaukset nyt ulosannetaan, setapahtuu seuraawaisten syitten wuoksi.
Ensin arwoitusten iän ja wanhuuden wuoksi: ne owat jo WanhassaTestamentissa olleet tawalliset; ja edespantiin pidoissa ja muissatiloissa wastattaa. Tuomarein kirjan 14 luwussa, w. 12-15, luetaan,kuinka se sankari Simsoni edespani Philistealaisille tämän tapauksen:ruoka läksi syömäristä ja makeus wäkewästä.[2] Ne wanhat Göthit, meidänesiisämme[3] tässä waltakunnassa, koetteliwat arwoituksilla toinentoistansa kuinka tarkka peränajatus, hywä äly ja taito itsekullakinoli, niinkun wanhat ikuiset sadut sen näyttäwät. Ei ainoastansa wälinsäpidoissa ja juomingeissa, ja muutoin aamu= ja ehtopuhteilla arvoituksiaarwoiteltiin, mutta myös, koska ylkä eli nuori mies tuli tytärtäpyytämään, niin hänen eteensä asetettiin kolme eli usiampi arwoitus,koetella niillä hänen tajuansa, ja jos hän ne osasi wastata jaselittää, niin hän sai tyttären, mutta muutoin ei, waan luettiintyperäksi ja kelwottomaksi. Samoin nähdään Jothein,[4] meidänesi=isäimme Suomalaisista ja Ruotsalaisista saduista, että kolme eliyhdeksän arwoitusta laskettiin kuoleman ansainneille wangeille, jotkaoliwat henkensä rikkoneet, ja jos he osasiwat ne wasta, niinhe henkensä säilyttiwät (2).
Sitälikin niin erinomattain näistä Suomalaisista arwoituksista tutaanSuomen kansan sywä perään=ajatus ja hywä äly, että somaisiinwertauksiin, jotka luonnon tunnosta otetut owat, sisälle kietoa japeittää asiat. Ja nähdään näistä arwoituksista, että Suomen wäkiajattelee ja kuwailee niin tarkasti kuin suinkin joku muu kansa maanpäällä, etteikä heidän tajunsa ole muita halwempi (3).
Wielä niin näistä arwoituksista opitaan Suomen kielen runsaus jasoweliaisuus kaikenlaisia asioita ulostoimittaa. Näissä, niinkuin myösrunoissa ja Suomalaisissa sananlaskuissa, on Suomen kieli wanhassapuhtaudessaan säilynyt (4).
Edespäin niin nämät arwoitukset siinä tarkoituksessa ulosannetaan, ettänekin, jotka on hitaammat älyämään, ja kehnot kirjamiehet ja huonotlukijat, erinomattain lapsiwäestä ja nuorista, tulisiwat houkutelluksija yllytetyksi wähintäsäkin näitä haluisemmasti lukemaan, niinkunlystin wuoksi ja huwiksi, ja niin huomaitsematta oppisiwat kirjaalukemaan.
Wihdoin niin lukija taitaa hawaita, että monta arwoitusta onyhdenkaltaiset, mutta wähä toisilla sanoilla. Ja minä olen aistanutnäitä kootessani, että ne muutteleiwat maanpaikkain puheenparrenjälkeen, jonka tähden minä ne olen waikka yhdet ja samat ylöskertonut;jota ei lukija taida pahaksua (5). Monta arwoitusta kuuluu rumalta jariwolta, mutta ei merkitse niin pahaa. Usiammat niistä olen perätipoisjättänyt (6); ja se on uskottawa, että monta muuta arwoitusta wielämeidän maassamme on, joita en ole tainnut tawoittaa. Kootkoot jalisätkööt muut toiste ne, kun jälillä löytää taitaan (7). On kuitenkinmeillä Suomalaisilla nyt tässä koossa usiammat arwoitu